tiistaina, syyskuuta 11

Heittipä kilisemästä!

Sinebrychoffin uutisoidaan ottavan ensimmäisenä Suomessa käyttöön muovisen olutpullon. Aivan loistavaa! Varsinaista ulos-kaljakorista-ajattelua. Toivottavasti tämä yleistyy ja pyöränkumitkin alkaisivat kestämään.

Jos olutta joisin niin minusta tulisi nyt sataprosenttisen merkkiuskollinen, pitänee kuitenkin kannattaa panimon rohkeutta ostamalla heidän muita tuotteitaan.

tiistaina, syyskuuta 4

P...tkii

Sattuipa tässä taannoin eräs keikka joka olisi mennyt aivan sellaisenaan huonohkosta tv-sketsistä. Tällä kertaa asiakkaat eivät olleet raivostuttavia tai idiootteja kuten (liian) usein jutuissani, mutta ihan vaan huvittavia humalaisia.

--------------------------------------------

Kaksi keski-iän jo ylittänyttä mieshenkilöä tuli alkuillasta kyytiin eräästä ravintolasta ja suunta otettiin kaupungin (Rovaniemen kaupungin halkaisija on sitten pitkälti toistasataa kilometriä) rajalla sijaitsevaa kotikylää kohti.

Ensimmäinen puolisko matkasta meni kutakuinkin näin, kutsutaan henkilöitä vaikka nimillä Timppa ja Reiska:

Timppa: Mä voisin vaikka vähän laulaa. Hopeinen kuu luo... Mä oon kyllä täydellinen. Nyt mä taidan laulaa täysillä. Hopeinen kuu luo... merelle iltaa...

Reiska: Timppa hei, mihin me ollaan menossa? Maksathan sä tän kyydin?

Timppa: Maksan maksan... Hopeinen kuu luo... Tiätsä Reiska, mä rakastan mun Liisaa. Hopeinen kuu luo... Mä oon kyllä täydellinen. Hopeinen kuu luo...

Reiska: Missä me ollaan?

Kerron Reiskalle sijainnin.

T: Hopeinen kuu luo... tällaista siltaa... Mä oon täydellinen laulaja. Hopeinen kuu luo...

R: Timppa hei, maksathan sä tän? Mihin me ollaan menossa?

T: Hopeinen kuu luo... Hopeinen kuu luo... Mä rakastan sitä Liisaa. Hopeinen kuu luo...

Samaa jatkui kunnes Reiska sammui takapenkille puolivälin paikkeilla. Pian sen jälkeen Timppa alkoi juttelemaan ihan järkeviä ja antamaan ajo-ohjeita, matka eteni mukavasti.

Kotikylän lähestyessä minua alkoi huolettaa takapenkillä nukkuvan Reiskan kohtalo joten kysäisin huomattavasti skarpanneelta Timpalta, että mihinkäs tämä takapenkin kaveri viedään.

- Häh? Kuka kaveri?

- No tämä sinun kaveri joka nukkuu tuolla takapenkillä.

Laitoin valot päälle ja Timppa havahtui.

- Ai kato, Reiskaki on täällä! Reiskaa, herätys! Reiska! Herää!

Talutimme Reiskan kotiin nukkumaan ja jatkoimme matkaa ilman kummempia kommelluksia, matkamusiikkikin tuli tasaisesti CD:ltä.