torstaina, elokuuta 30

Koolla on väliä

Kuten lukijat varmasti jo tietävätkin, olen ns. heittopussirenki joka ajelee milloin mitäkin autoa tarpeen mukaan. Useimmiten alla on tavallinen pikkuauto, mutta aina välillä tulee oltua liikenteessä myös invataksilla. Koska ainakin minua kiinnosti ajourani alkuvaiheessa kovasti minkälaista se "ison auton" ajaminen on ja miten se eroaa henkilöautolla työskentelystä, niin kerronpa seuraavassa joitakin omia kokemuksiani asiasta.

------------------------------------------------

Olen kuullut muutaman lajitoverin toteavan, etteivät lähtisi isolla autolla töihin mistään hinnasta. Makuasioista ei sovi kiistellä, mutta ainakin minun mielestäni tila/inva-autolla ajaminen on keskimäärin mielekkäämpää kuin henkilöautolla. Siihen on oikeastaan kaksi syytä: ensinnäkin, kaapilla tienaa (ainakin ruuhka-ajan ulkopuolella) hieman paremmin kuin pikkuautolla - joskus pääsee jonon ohi kun tilauksessa on vaatimuksena tila-auto tai invavarustus ja loppuaika ajetaan samoja kyytejä neppareiden kanssa. Toinen syy on, että ison auton kyytiin sattuu harvemmin niitä todella haastavia asiakkaita; heillä kun on yleensä tapana liikkua yksin ja todennäköisyydet ovat sen puolella, että kaappiin kiipeää harvemmin yksinäisiä asiakkaita.

Toki pyörätuoliasiakas teettää enemmän töitä sitomisineen ja muine avustamisineen, mutta eipä kukaan ole ikinä alkanut tahallaan vaikeaksi kuten muutamat kävelevät tekevät. Sehän ei ole asiakkaan syytä, jos esimerkiksi kommunikointi on rajoittunutta eikä kuljettaja heti ymmärrä mitä asiakas tarkoittaa, mutta useimmat heistä käyttävät kuitenkin taksia niin paljon, että kuljettajat oppivat nopeasti tuntemaan asiakkaat ja ymmärtämään mitä he haluavat. Ja useimmilla inva-asiakkaillahan pää pelaa aivan täysillä, mutta liikkumiskyky on vain mennyt syystä tai toisesta; heidän palvelemisensahan ei taas eroa "tavallisista" asiakkaista muuten kuin jo mainittujen kuormaamisen ja sitomisen osalta.

Minulle oli aluksi vähän kiusallista, kun vaikeasti toimintarajoitteinen asiakas pyysi kaivamaan maksuvälineet hänen taskustaan. Yksilön fyysinen koskemattomuus on kuitenkin sellainen asia, että ainakin minua häiritsee tonkia ventovieraan taskuja vaikka tämä sitä itse pyytää. Näissä tilanteissa tulee kuitenkin hyvin esille yleisön luottamus suomalaiseen taksiin, kun esimerkiksi sokea ja pyörätuoliin sidottu asiakas ojentaa ensi kertaa tapaamalleen kuskille lompakon täynnä rahaa ja kehottaa ottamaan sieltä kyytimaksun tai vaikka hakemaan kioskilta limupullon.

Muita haastavia tilanteita vanhus- ja vammaiskuljetuksissa tulee vastaan esimerkiksi haettaessa erityisen huonokuntoisia asiakkaita laitoksista. Hoitaja kertoo mihin asiakas on menossa ja toivottelee hyvät matkat, mutta joskus asiakas vain istuu tuolissa koko matkan ilmeenkään värähtämättä. Siinä on sitten kuljettajalla kohtuullisen kiusallinen tilanne kun rullaillaan hoitokodin käytäviä pitkin ulko-ovelle; et tiedä onko asiakas yhtään tässä maailmassa vai kerrotko päivän säästä kuuroille korville. Olen kuitenkin ottanut tavaksi puhella niitä näitä täysin reagoimattomillekin asiakkaille etenkin kuormauksen ja sitomisen aikana; vaikka asiakas olisi täysin vegetatiivisessa tilassa on hän silti kuitenkin ihminen, ja ainakin minua vaivaisi kohdella häntä vain paikasta toiseen kuljetettavana esineenä joka kuormataan, sidotaan ja puretaan kyydistä kuten mikä tahansa kappaletavara.

Isolla autolla ajaminen on siis periaatteessa samanlaista asiakaspalvelua kuin pienelläkin, mutta käytännön työ on paljon vaihtelevampaa kun asiakkaat eivät pääse kyytiin ja pois omin avuin - joka pysäkillä pääsee siis itse oikomaan jäseniään. Oman mielenkiintoisen lisänsä touhuun antaa erilaisten pyörätuolien kiinnittäminen; tavalliset tuolit yleensä saa kohtuu helposti hyvin kiinni mutta erikoisempien sähköpyörätuolien kanssa joutuu joskus pohtimaan ja säätämään vähän enemmän. Aika outo juttu muuten, että valmistajilla ei ilmeisesti ole mitään standardeja kiinnityspisteiden suhteen, kaikista sähkäreistä kun ei virallisia paikkoja löydy ollenkaan! Samoin kuin jokainen asiakas, myös lähes jokainen tuoli on oma yksilönsä.

sunnuntaina, elokuuta 26

Erilainen nuori

Tuoksuvan pizzan kanssa kotiin matkustavat asiakkaat ovat melko yleisiä varsinkin viikonloppuöinä, mutta harvemmin eväslaatikkoa kuljetetaan toiseen suuntaan. Nyt sekin ihme on kuitenkin nähty, asiakas tuli kyydissä kaupungille pizzan kanssa. Onneksi ei ollut valkosipulia mukana.

keskiviikkona, elokuuta 22

Kohtaamisia

Jätän asiakkaan kyydistä ja toivottelen hyvät illanjatkot. Kotimatkan ensimmäisissä liikennevaloissa ohitan rekan, olipa hyvä että pääsin näin näppärästi edelle. Ajan kuitenkin epähuomiossa oikean risteyksen ohi ja joudun käymään kauempana kääntymässä, punaisissa seisoessani näen kun juuri ohittamani raskas ajoneuvoyhdistelmä kääntyy edestäni samaan suuntaan.

Pitkän suoran alussa saan tutun kulkijan kiinni ja kuljettaja näyttää ohitusmerkkiä, laitan vilkun vasemmalle. Cruiseen 105 km/h niin ei tarvitse huolehtia kameroista, matka taittuu mukavasti. Muutaman hetken kuluttua luonto kutsuu ja kaarran levikkeelle, tutuksi tullut valopatteri ilmestyy mäen päälle ja humahtaa ohi kuoriessani tunnistamattomaksi jäänyttä sitrushedelmää.

Moottoritiellä on mukava ajaa, matka taittuu ripeästi eikä hitaampien ohittaminen tuota tuskaa. Horisontissa näkyy heijastavalla maalilla maalattu kuljetusliikkeen logo. Muutaman minuutin kuluttua ohitan saman yhdistelmän kolmannen kerran, nyt pitää jo morjenstaa vanhaa tuttua.

sunnuntaina, elokuuta 19

Ruuhkahuippu

Ensinnäkin, kiitoksia entiselle taksikuskille. Olen erittäin otettu, pitää varmaan joskus itsekin esitellä bloggaavat lajitoverit omien kommenttien kera.

Olipa oikeastaan viehättävää olla pitkästä aikaa viikonloppuyönä isolla autolla liikenteessä. Asiakaskunta oli kohtalaisen kirjavaa; ystävällisen liikematkustajan perään fiksu oksentaja, hyväntuulinen työporukka ja äärimmäisen tavallinen opiskelijaporukka. Olihan noita se parikymmentä lähtöä, puoliakaan ei tosin enää muista kun mitään erityisen erikoista (mistä voisi kirjoittaa ilman yksilönsuojan vaarantamista) ei tapahtunut.

Ai niin, olihan minulla se yksi juttu. Nyt minä luulen vihdoin keksineeni sen vakiovastauksen, millä edes kutakuinkin tajuissaan olevat "ootin ainaki kaks tuntia" -kärtyäjät saa hiljaisiksi!

---------------------------------------

Asiakas kipuaa vänkärin paikalle ja aloittaa:

- No niin, eihän siinä menny ku kolme tuntia.

Seuraavaksi haukutaan välityskeskus, välitysyhtiön johto, Rovaniemen taksikuskit ja kaikki muutkin asiakaspalvelijat sekä lääninhallitus. Ei osata lähettää autoa (juuri hänelle jonojen ohi), keskukseen palkataan idiootteja (kun HÄNELLE lyötiin luuri korvaan suunsoiton vuoksi), ei ikinä saa kunnon palvelua koko kaupungista (olisikohan portsarikin heittänyt pihalle?) ja takseja on Aivan Liian Vähän.

Tyypillinen amatööri, käyttää taksia pari kertaa vuodessa palatessaan kotiin kaupungilta. Joutuu jonottamaan molemmilla kerroilla ja päättelee, että takseja on liian vähän kun aina joutuu jonottamaan. Asiakkaan käytös on yhtä aikaa raivostuttavaa, säälittävää ja huvittavaa.

- No sanopa yksikin sellainen palveluala, missä kapasiteetti mitoitetaan ruuhkahuippujen mukaan?

- Mitä?

Toistan sanomani. Hetken hiljaisuuden jälkeen vaihdamme puheenaihetta. Perillä asiakas maksaa, odottaa kärsivällisesti (ja happamin naamoin) kun kaivan hänen kymmenen sentin vaihtorahansa ja lähtee ovet paukkuen. Mutta eipä puhunut enää sanaakaan jonoista!

Seuraavalla keikalla puhuttiinkin sitten säästä ja sienistä.

---------------------------------------

Totta kai aiheesta saa ja pitääkin valittaa, tarvittaessa vaikka sitten reklamoida ylemmälle taholle. Aivan tavallinen viikonloppuyön jono ei kuitenkaan ole mikään peruste suunsoitolle - todennäköisestihän tässäkin tapauksessa oli kyse siitä, mistä turvallisuuden tekijäkin kirjoitti: elämässä on joku pielessä, ja sitä lähdetään sitten kylille purkamaan ja tehdään jokaisesta vastaantulijasta osasyyllinen omaan ahdinkoon.

En minäkään vaadi kauppiaan päätä vadille, vaikka perjantai-iltapäivänä joutuukin vähän jonottamaan lähikaupan kassalla.

keskiviikkona, elokuuta 15

Kelaa sitä

Tämä on oikeastaan jo melko vanha juttu, mutta ajattelinpa tuoda esille jos paikalliset lajitoverit ja taksifanit eivät ole sitä vielä huomanneet.

Levylaulaja-autourheilija Anssi Kela kävi toukokuussa heittämässä (aivan loistavan) akustisen keikan täällä Rovaniemellä ja kehuu päiväkirjassaan bändiä kuskannutta lajitoveriani. Kerrankin joku on tyytyväinen taksipalveluun ja kertoo siitä - Aivan Mahtava Homma.

Terkkuja Metallicasta pitävälle työkaverille.

tiistaina, elokuuta 14

Vain muutaman euron tähden

Sori vaan, lukijat. Taas tulee tarinaa hankalasta asiakkaasta.

------------------------

Mittariin pyörähtää 9 euroa. Päällisin puolin aivan siistin näköinen asiakas heittää yllättävän keskustelunavauksen:

- Mulla on sitte vaan tää vitonen rahaa.

Verenpaineeni nousee. Ajan sivuun ja laitan mittarin kassalle.

- No sillä ei kyllä pitkälle pötkitä kun lähtökin oli seitsemän ja kaksikymmentä. Mitenkäs sie sitte meinasit tämän maksaa?

Mies antaa vitosensa ja kaivelee taskujaan, huomaan hänen "piilottavan" kaksi kakkosta kouraansa.

- Ei mulla oo enempää ja kortti on hukassa. Mie jään tähän ja maksan myöhemmin.

- No onhan sulla neljä euroa kädessä, maksa pois vain. Ei meillä ole tapana ajella velaksi.

- No vie sitte putkaan.

- Annat nyt vain ne neljä euroa ja häivyt niin päästään kummatkin helpommalla.

- Otapa ne multa pois.

Mitä ihmeen tyydytystä aikuinen mies saa tällaisesta pelleilystä? Ei jaksa ymmärtää. Tovin tinkauksen jälkeen saan rahani ja mies hoippuu yöhön asianmukaisen suunsoiton kera, olen kuulemma pirun köyhä kun en kuskaa rahatonta asiakasta (niin mitenkäs se minun varallisuuteni tähän liittyikään?) ja hän tuntee kaikki Rovaniemen kuskit.

Niinpä niin. Eihän se neljä euroa iso raha ole, mutta jos näiden tyyppien antaa selvitä kyytimaksusta inttämisellä ja suunsoitolla alkaa se pitkässä juoksussa jo tuntua. Melkein joka yö sitä kuitenkin joku yrittää.

perjantaina, elokuuta 10

Kelta(kupu)inen pörssi

- Katopa muuten, mulla ois tuo tallin nurkalla seisova -88 Corolla myytävänä. Katsastettu viime vuonna ja bensaakin puoli tankkia, halvalla lähtee! Että jos joku kyselee tommosta niin mulla löytyy.

- Okei..? ...no miepä pistän korvan taakse.

--------------------------------------

Aina välillä asiakkaat jättävät tällaisia myynti-ilmoituksia kuljettajalle. Eipä ole kyllä tähän mennessä kukaan kysellyt käytettyjä autoja matkan aikana, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

keskiviikkona, elokuuta 8

Ammattitaito petti

...ME LAULETAAN SUOMIPOPPIAA-AA...
...EIKÄ MUISTETA SANOJAA-AA...

--------------------------------

Vaikka kuljettajan tärykalvot ovatkin kovilla, on hyväntuulisia asiakkaita mukava kuljettaa. Toisin kuin niitä äkäpusseja, jotka ovat ottaneet kotona vähän kaljaa pahaan oloonsa ja lähtevät sitten tanssiravintolaan jatkamaan samaa projektia muiden ihmisten harmiksi. Ja taksikuskihan on luonnollisesti ensimmäisenä ja viimeisenä tulilinjalla kun niitä oman elämän pettymyksiä aletaan projektoida kanssaihmisiin... Joku löysää vannetta haukkumalla asiakaspalvelijan, toinen kirjoittaa blogia, kolmas unohtaa vastoinkäymiset kuin itsestään - tapansa kullakin.

--------------------------------

Asiakas aloittaa heti kyytiin noustessaan moittimisen kun tuloni kesti, oli kuulemma jo ainakin kymmenen minuuttia odottanut (vaikka tilauksen aikaleima oli vain viisi minuuttia vanha). Eli taas näitä tapauksia. Lyhyehkön matkan aikana ehdin kyllästyä täysin aiheettomaan valittamiseen tästä ja parista muustakin aiheesta siinä määrin, että aloin kuittailemaan takaisin - pokka petti, ja tein emävirheen alentumalla väittelyyn humalaisen asiakkaan kanssa.

Lievästi toraisissa merkeissä kuluneen matkan päätepysäkillä asiakas vielä läikytti olutta kynnyslistalle, sekin oli kuulemma minun syytäni kun en varoittanut avoimen tölkin vaaroista ennen kuin vahinko oli jo tapahtumassa. Olin kuulemma todella törkeä asiakaspalvelija kun huomautin sotkusta ja hän ei aikonut enää ikinä matkustaa minun kyydissäni, hintakin oli aivan liian kallis...

Eipä tullut isoa vahinkoa jos tämä asiakassuhde jäikin kertaoston asteelle. Saas nähdä pääsinkö kaikkien puskasta huutelijoiden temmellyskentälle, LK:n Tekstaripalstalle teilattavaksi, otti hän auton numeronkin ylös.

--------------------------------

Vuoron aikana kyydissä on kolmisenkymmentä mukavaa asiakasta ja se yksi inhottava tapaus kuitenkin jää mieleen ja päätyy tänne. Sellaista se vain on.

Kuten jo monesti on käynyt ilmi, ei tämä työ oikeasti niin kamalaa ole kuin mitä näiden blogien perusteella helposti kuvittelee. Puolimasentava julkisuuskuva vain johtuu siitä, että ne mukavat asiakkaat eivät tee mitään erikoista tai outoa josta tulisi mielenkiintoinen juttu, he vain osaavat käyttäytyä edes kutakuinkin sivistyneesti ja kohtelevat taksikuskiakin ihmisenä. Ole kiltti, älä aiheuta minulle tarvetta kirjoittaa näistä ikävistä tyypeistä.

Tunnistus

Nyt se sitten viimein tapahtui. Kaverukset Kosken tolpalta istuivat takapenkille, toinen alkoi kyselemään karsivia kysymyksiä. Vastaukset sopivat profiiliin ja sitten tuli päin näköä:

- Oletkos sinä SE?

Suoraan kysymykseen pitää antaa suora vastaus. Toinen kaveri oli vielä hieman epäuskoinen, mutta tässäpä hänellekin vahvistus - olitte te tuolla minun takapenkilläni.

Taksitarkin matkalla mainittiin suosikkiblogien joukossa, eli terveisiä sinnekin päin Rollon tiistaiyöstä.

lauantaina, elokuuta 4

Taksisetä on hyvin, hyvin vihainen.

Eihän siinä mitään jos joskus tulee juhlittua vähän liikaa. Senkin vielä pitkin hampain ymmärtää, että rahat pääsevät loppumaan eikä tilillä ole katetta - erehtyminen on inhimillistä ja virheitähän sattuu kaikille. Mutta sitä minä en pysty käsittämään ja vielä vähemmän suvaitsemaan, ettei aikuinen ihminen ota vastuuta tekemisistään!

------------------------------

Asiakas kaivelee laukkuaan eikä rahaa löydy.

- Laita laskulle, ei mulla nyt ole rahaa.

- No kyllä meillä kortitkin käy.

- Ei mulla oo korttia, laita lasku.

Vihjaisen hienovaraisesti, että kannattaisi kuitenkin sen verran huolehtia baarissa, ettei juo taksirahojaan. Asiakas loukkaantuu, ei ole kuulemma hänen vikansa ettei pysty maksamaan kyytiä. Ai kenen sitten? Otsaani noussut tatti saa unohtamaan hyvät käytöstavat ja "asiakas on aina oikeassa" -mantran:

- Ai kaatoiko siellä kapakassa joku muu sulle viinaa kurkkuun ja vei vielä rahatkin laukusta?

- No ei se mun vika ollu... En mä ees tilannu tätä taksia...

- Sinä siinä kuitenkin istut joten maksu on sinun vastuullasi. Lähdetäänkö käymään laitoksella vai löytyykö sitä maksuvälinettä?

...ja "simsalabim" - käteeni ilmestyy kolhiintunut teinivisa.

---------------------------------

Koska kertaus on opintojen äiti niin käydäänpä tämä asia taas kerran läpi:

- Pekka tai Petra Perusasiakas ei saa taksimatkaa laskulle. Maksu suoritetaan käteisellä (joksi myös pankki- ja luottokortit lasketaan) välittömästi matkan jälkeen.

- Jos Pekka/Petra ottaa taksin ja ilmoittaa perillä olevansa maksukyvytön, voi hän saada syytteen lievästä petoksesta.

- Kaikki asiakkaat eivät ole aina oikeassa.

perjantaina, elokuuta 3

Opettavainen tarina rehellisyydestä

Olin odotellut muutaman hetken erään ravintolan edessä mutta taksin tilannutta asiakasta ei näkynyt. Todettuani odottamisen turhaksi aloin näppäilemään mittariin hukka-ajon koodia kun mies tarttuu ovenkahvaan:

- Terve! Olitko tilannut auton?

- Joo joo... Ajapa Osoitteeseen.

Perillä asiakas ihmettelee kyydin tavallista huomattavasti korkeampaa hintaa.

- Tuleehan siitä hintaa kun ehdin odottaa pitkän tovin...

- En mie ole tilannu mitään autoa, en mie maksa siitä odotuksesta!

- Kyllähän sinä lähtiessä sanoit tilanneesi. Yritit sitten valehdella päin naamaa ja viedä jonkun toisen tilaaman kyydin?

Asiakas meni hiljaiseksi ja maksoi.