torstaina, toukokuuta 24

Hullu taksikuski

Mitähän nuo ohikulkijat ajattelevat, kun naureskelen yksin täällä autossa? Hehän eivät voi tietää, mitä radiossa puhutaan.

keskiviikkona, toukokuuta 23

Virstanpylväitä ja virtsan hajua

Johtuiko pikkuautoon siirtymisen aiheuttamasta kulttuurishokista, huonosta penkistä vai nihkeän päivän aiheuttamasta yleiskireydestä, mutta tänään tuli ensimmäistä kertaa oikein kunnolla sanottua rumasti asiakkaalle. Eikä edes kaduta yhtään, rahaton ja haiseva juoppo kyllä ansaitsi sen...

Yllättävän helposti se isokin mies poistuu autosta kun vähän voimasanoilla ja käsin avittaa. Taisi vähän säikähtääkin, mikä on sinänsä varsin huvittavaa fyysisen kokoeron valossa.

Kahviraha, mutta kenen?

Vanhempi herrasmies on matkalla terveyskeskukseen. Kyyti tekee 9 euroa ja hän ojentaa kympin, sanoen "tämähän on hyvä näin". Oletan saaneeni euron tippiä, joten kiitän ja ojennan hänelle kuitin ilman vaihtorahoja.

Mies katsoo kuittia.

- Yheksän euroa... Enkös mie antanu kympin sulle?

- Joo, näin se oli.

- No antaisitko sie mulle sen vaihtorahan että pääsen kanttiiniin kahville?

sunnuntaina, toukokuuta 20

Uusi naama

- Sie taiat olla ensimmäistä vuoroa töissä?

- No en nyt aivan ensimmäistä... Miten niin?

- No kun mie en ole nähny sinua ennen.

Karmea pettymys. Jo kolme vuotta kesä- ja viikonloppukuskina eivätkä kaikki asiakkaat vieläkään tunne.

tiistaina, toukokuuta 15

Kesä kaikilla

Nyt voi varmaan jo virallisesti julistaa kesän alkaneeksi, kun tuli sesongin ensimmäinen hajotusvuoro. Pitkä yö ja kassa olisi vaatimaton jopa huonolle pätkälle, näin hiljaista yötä ei tule ihan heti mieleen...

Hiljaisena yönä ei sattunut erityisen mielenkiintoisia asiakaspalvelutilanteitakaan. Sekalainen seurue keskustasta kotiin, reissaaja tolpalta lentokentälle, liikematkustaja työmaalta hotelliin, muutamia yksittäisiä juhlijoita keskustan ja lähiöiden väliä, sairaalan päivystäjä kotiin ja pari pyörätuolia sinne sun tänne. Kertaakaan ei tarvinnut laskea takapenkkejä "inva-asennosta" vuoron aikana, eli isompia porukoitakaan ei ollut liikkeellä.

Mutta onhan tässä vilskeessä hyvätkin puolensa! Pakko olla! Tai no, ei tule kyllä ihan heti mieleen... Aivan liikaa aikaa juoda kahvia ja mietiskellä tyhjänpäiväisiä asioita. Ehkä tämäkin aika olisi kannattanut mieluummin käyttää siihen kotitenttiin tai vaikkapa harrastamiseen, mutta tosiasiahan sekin on, että ilman huonoja vuoroja ei välttämättä tule myöskään niitä hyviä vuoroja. Pitkässä juoksussa ansiot tasoittuvat ja niin edelleen, mutta tässä ja nyt aika meinaa käydä pirun pitkäksi.

Koskessahan olisi elokuvakanava ja juttuseuraa, mutta jälkimmäisen runsauden vuoksi sieltä ei ole enää toivoakaan saada tänä yönä keikkaa. Ahne paskiainen kun olen, niin ajoin sitten lähes epätoivoisena keskustan ainoalle tyhjälle asemalle eli Torille. Harvoin tänne kyytejä tulee tähän aikaan, mutta jos se sattumakyyti kuitenkin tulee niin eipä ole ketään jonossa edellä... Tässä sitä nyt sitten katsellaan sateen ropisemista Ransun tuulilasiin ja näppäillään kännykkää, eli asiathan voisivat olla paljon pahemminkin.

Onneksi on lukenut aikanaan niin saa sentään tehdä sisätöitä.

sunnuntaina, toukokuuta 6

Vanhan vaisto

Ei yötyö niin kamalaa ole jos on nukkunut hyvin päivällä. Pitkä yö on täyttä tuskaa jos takana on kiireinen päivä, mutta korvatulppien suomat kunnon päiväunet helpottavat työskentelyn vaatiman valvomisen tuskaa.

Päivätyötä tekevät asiakkaat ihmettelevät usein, miten me vuorotyöläiset pysymme hereillä hiljaisina yön tunteina. Eihän me aina pysytäkään. Monesti on itsekin tullut nukuttua varttitunnin torkkuja kesän rauhallisina arkiöinä, ovet vain lukkoon ettei kukaan pääse yllättämään ja datalaitteen kimeä huuto kyllä huolehtii herätyksestä tarvittaessa.

Valvomiskykyä enemmän minua hämmästyttää joidenkin vakikuskien taito vaihtaa vapaalle juuri kuukauden hiljaisimpana viikonloppuna. Tänäkään yönä ei näkynyt paljon muita kuin tuurareita liikenteessä ja eipä siellä juuri jaettavaa ollutkaan. Joillakin se vaisto vain toimii...

Tiesinhän toki minäkin, ettei vapun jälkeen kovin hurjaa hulinaa voi olla, mutta... kyllä tällainen lauantai menee jo pettymyksen puolelle. Onneksi harvalukuinen asiakasmassa oli kuitenkin kohtuullisen laadukasta eikä kukaan alkanut hankalaksi. Ja tippejäkin tuli.