sunnuntaina, huhtikuuta 29

Tosi-TP

Ajellessani tämäniltaiselle työpaikalleni Rovaniemi näyttää aavekaupungilta. Kello on 23.40, katuvalot ovat vielä pimeänä ja koko matkan aikana näen vain viisi autoa. Rollon yö näyttää tiistailta vaikka kalenterin mukaan on lauantai.

Ensimmäisenä kyytiini tulee siisti pariskunta, rouva pyytää vaihtamaan kanavaa. Mikäpä siinä. Seuraava asiakas on monivärinen (=eri tiedekunnista) haalaripariskunta matkalla kotiin; heidän jälkeensä alkoholin kangistamasta kielestä kärsivä vanhempi herra; hilpeä, juhlatuulella oleva kotiäiti; rekkakuski vaimoineen; pahantuulinen hevimies... Monenlaista matkustajaa siis tänäkin yönä.

Aina kun on muutaman viikon poissa yöelämästä sitä tulee vähän ikävä. Voisi jopa sanoa, että pienen tauon jälkeen on mielenkiintoista lähteä katsomaan mitä kaupungilla tapahtuu ja montako valkoruskeaa jänistä Saarenpisteen kohdalla odottaa tienylitysvuoroa. Alkuinnostus menee kuitenkin valitettavan äkkiä ohi ja ajaminen alkaa maistua työltä jo muutaman asiakkaan jälkeen. Mikäpä täällä oikeastaan muuttuisi...

Sama kaupunki, samanlaiset ihmiset ja samat kuviot vuodesta toiseen. Yksi pettää, toinen hakkaa ja kolmas on pudonnut yhteiskunnan pohjalle aivan omin avuin. Elämä ei ole aina kaunista katsottavaa. Rujoinkin tosi-TV on mietoa tavaraa verrattuna siihen, mitä taksin taustapeilistä välillä näkee.

Tosi-TP - elävää elämää takapenkilläsi.

lauantaina, huhtikuuta 7

Pitkä perjantai

Pitkäperjantai ja pitkä yö.

Alkuillasta meinaa käydä aika pitkäksi kun tein sen klassisen virheen, valitsin väärän aseman. Todella pitkä odottelu ennen ensimmäistä kyytiä, sinne valahtivat toiveet hyvästä keskinopeudesta ja tuntiansiosta. Viiden ensimmäisen tunnin aikana kyytiin tulee kokonaiset kaksi tolkuissaan olevaa asiakasta. Kyyti kyydiltä pitkäperjantai tuntuu koko ajan pidemmältä, pitäisikö täällä oikeasti aamu viiteen kukkua?

Illan myötä asiakaskunnan laatu nousee kuin huomaamatta ja lopullisesti nihkeästi alkaneen vuoron kääntää plussalle pari mukavaa asiakasta peräkkäin, joista toinen oli vielä paluukyyti alueelta. Loppujen lopuksi yöstä jäi hyvä maku suuhun muutenkin kuin keskiyön pullakahvien muodossa.

Näistä tunnelmista onkin hyvä lähteä pikku "lomalle"; vaikkei nyt keväällä juuri palkkatyön ääressä ole muutenkaan isommin rehkitty niin ainakaan seuraavaan kolmeen viikkoon ei ehdi/tarvitse laittaa kestosolmulla varustettua sinistä solmiota kaulaan. Kyllä, päättelit aivan oikein. Tein työkravattiin solmun kun lähdin ensimmäiseen työvuoroon kesällä 2004 ja sen jälkeen en ole sitä avannut. Osaisin minä sen jotenkin solmita jopa ilman ohjetta, mutta miksi suotta aukoa joka vuoron välissä rumaa neljän euron keinokuitukrakaa...

Onneksi pitkäkin yö päättyy joskus. Väsymys ei ollut kovin vakavaa kun tiesin jo hyvissä ajoin varautua tähän vuoroon nukkumalla pitkään, mutta aina se 22E tuntuu yhtä hyvältä. Aamulla kotiin palattuani käytin karvanaamat pikku lenkillä ja siinä sämpyläpussia uusiokäyttäessäni alkoi mieltäni askarruttamaan eräs hassu paikallisilmiö. Mitähän mahtaa liikkua sen ihmisen päässä, joka kyllä tunnollisesti kerää koiransa jätökset pussiin jopa metsässä, mutta jättää täyden pussin niille sijoilleen?

35 sekuntia

Saavun tilausosoitteeseen, tarkistan vielä talon numeron ja laitan mittarin raksuttamaan odotustaksaa. Ketään ei näy missään, vaikka ilta on vasta aluillaan. Kahden euron eli neljän minuutin kohdalla alkaa jo usko loppua, niinköhän tuli vuoron ensimmäinen jullikka? No ei sentään, taustapeilissä näkyy liikettä ja nuorehko pariskunta liukastelee autolle.

Matkalla poiketaan kioskille ja mies käy ostamassa pari mäyräkoiraa. Hänen palatessaan ostoksilta poistun autosta noin 35 sekunnin ajaksi avatakseni peräluukun punaposkisille lemmikeille, jolloin autossa odottanut nainen huutaa perääni:

- Laita nyt ainaki toi mittari kiinni..!

En "kuullut" hänen vetoomustaan.

sunnuntaina, huhtikuuta 1

Taksikyyti ja työpaikan kuulumiset

Joistakin kyydeistä tietää heti ensi sekunneilla, että tämä ei tule olemaan mukava asiakaspalvelutilanne.

---------------------------------------------

Tilauksen aikaleima oli vanhentunut kymmenen minuuttia, kun saavuin asiakkaan luokse.

- ON SE S*****A KUMMA KUN MIE OLEN PUOLI TUNTIA OOTTANU JA PALELLU...

No niinpä tietenkin. Voit kyllä syyttää vain itseäsi, jos olet seissyt pihalla 20 minuuttia ennen kuin edes tilaat taksin. Asiakas rauhoittui hieman, kun huomautin tilauksen tulleen vasta 10 minuuttia sitten keskukseen. Matkalla hän pyyteli anteeksi ja kertoi ymmärtävänsä minua, koska on itsekin asiakaspalvelutyössä.

-M- kirjoitti tässä taannoin asiakastyypistä, joka välttämättä haluaa laverrella työpaikkansa asiat taksikuskille. Vieressäni istui taas tämän rodun uljas edustaja. Ensin hän kertoi työnkuvansa ja työpaikkansa, seuraavaksi haukkui järjestelmällisesti kaikki työkaverit (nimiä unohtamatta) lehmiksi ja lusmuilijoiksi ja kaiken päälle kehui itseään koko matkan, perille asti. Samaan aikaan minua sapetti.

Ajattelevatkohan nämä asiakaspalvelun huippuammattilaiset, että taksikuskikin saattaa joskus esimerkiksi käydä kaupassa? Minä en ainakaan asioisi kovin mielelläni sellaisessa liikkeessä, jonka itseään täynnä oleva pikkupomo on nimeltä mainiten haukkunut kaikki työkaverinsa jollekin ventovieraalle taksikuskille.

Harmi kun en silloin hoksannut, mutta miltähän asiakkaan naama olisi näyttänyt klassisen "puhut muuten mun siskosta" -kommentin jälkeen?