keskiviikkona, tammikuuta 31

Blogiasiaa

Ghostbusters! Nyt näyttäisi vihdoinkin haamupäivitykset olevan hallinnassa. Onhan? No hyvä, sitähän minäkin.

Sitten muuta blogiteknistä asiaa. Taloustieteilijänähän minä luonnollisesti tykkään numeroista ja tilastoista, joten AdSensen raportteja ja Blogilistan tilastoja on tullut jonkin verran seurattua. Tammikuun puolivälissä ilmaantunut yllättävä mediajulkisuus kasvatti sivun päivittäisen kävijämäärän kolminkertaiseksi kolmen päivän ajaksi, ja kokonaisuudessaankin tammikuun liikenne (3300 näyttökertaa) on ollut huomattavasti vilkkaampaa kuin esimerkiksi joulukuussa (2300 näyttöä). Tätä kirjoittaessani Rollon yössä roikkuu blogilistan luetuimmat-listalla sijalla 49, tilatuimmissa sijoitus 182.

Vaikka tämän kirjoittelun alkuperäisenä tavoitteena oli toimia itseterapeuttisena purkautumisväylänä ja ehkä siinä ohessa vähän viihdyttää lukijoita, niin kyllähän tällainen menestys ilahduttaa ja kannustaa jatkamaan. Mutta oikeasti, ketä te olette? Miksi te luette tätä? Työkavereita ei ole läheskään noin paljoa, joten ketä täällä oikein käy? Laitetaanpa pieni kysely johon toivoisin saavani kommentteina vastauksia:

1. Miten eksyit tänne?
2. Onko sinulla kytköksiä Rovaniemelle tai taksityöhön?
3. Millä alalla työskentelet?

Aion käyttää saamaani tilastoa KeskivertoKävijän stereotyypin määrittämiseen. Annettuja tietoja ei tulla käyttämään suoramarkkinointitarkoituksiin.

maanantaina, tammikuuta 29

Erään vuoron anatomia

Krapulablogissa VT kirjoittaa fiktiivisestä viikostaan taksinkuljettajana. Hauskasti kirjoitettu teksti aiheutti minulle useita naurunpyrskähdyksiä; juuri tuollaisen kuvanhan työstä helposti saa lukemalla näitä alan blogeja... No minkälaista se taksin ajaminen sitten faktojen valossa on? Viikkoraporttia en jaksa tehdä (koska en aja kokonaisia viikkoja kuin kesäisin), mutta tässäpä vähän tilastotietoa eräästä viikonloppuyöstä.

Vuororaportin mukaan vedin kuljettajakortin klo 15.54 ja lopetuskoodin näppäilin mittariin varttia vaille seitsemän seuraavana aamuna. Lähtöjä tuolle ajalle on kirjautunut 41, joista hukka-ajoja (asiakasta ei siis koskaan löytynyt) tuli kolme ja lisäksi vielä yksi asiakas jäi velkaa. Kuljetin vuoron aikana arviolta n. 80 henkilöä eri puolille Rovaniemeä. Kilometrejä kertyi 495, joista pisin kyyti oli melkein 40 kilometriä ja lyhin noin 30 metriä. Yksi asiakas oli vähällä oksentaa autoon, yksi halusi matkata ajassa taaksepäin ja asioida edesmenneellä grillillä, tippiä antoi seitsemän ja alennusta annoin yhdelle kun en viitsinyt 35 sentin vuoksi ajaa takaisin kaupunkiin automaatille. Kiisseliä meni puoli tankkia ja kuljettajan kiduksiin painui kuppi kahvia, litra vettä sekä pikkumuki kevytcolaa Ajajan Koiran kyytipoikana eräällä huoltamolla, joten aamulla oli havaittavissa melkoisen voimakasta nälän tunnetta.

Kaiken kaikkiaan kohtuullisen kiireinen yö. Jos aina olisi tällaista niin näillä hommillahan pääsisi jopa rikastumaan, mutta valitettavasti näin vilkkaat yöt ovat poikkeuksia. Eikä noin pitkiä vuoroja kyllä jaksaisi jatkuvasti ajaakaan, mutta pakkohan asiakkaat on hoitaa kotiin vielä aamullakin jos niitä kyytiin on pyrkimässä. Silloin alkuaikoina saattoi joskus jäädä toviksi notkumaan tolpalle vielä vuoron jälkeen oman ahneuden vuoksi, mutta sittemmin on jo sen verran laiskistunut (vai viisastunut?), että siinä vaiheessa kun vuoro loppuu eikä avoimissa näy enää tilauksia ottaa suunnan kotiin ja laittaa päätteen kiinni.

sunnuntaina, tammikuuta 28

Kummituksia

Vaihdettuani tähän Bloggerin uuteen käyttöliittymään on blogilistalla alkanut näkymään kiusallisia haamupäivityksiä. Yritän selvittää ja korjata syyn ASAP, pahoittelen lukijoille aiheutunutta harmia.

Velkakyytihän tämäkin

Erään asiakkaan kanssa oli erittäin hauska keskustelu työmaalla viime yönä, mutta koska juttu ei varmasti naurata ketään ilman, että hänen yksityisyytensä vaarantuu paljastavien detaljien vuoksi niin unohdetaan mukavat asiakkaat ja kerrotaan taas se perinteinen "rasittava ja känninen urpo" -tarina.

-------------------------------------------------

Lähiökuppilan järkkäri huikkaa ovelta, että asiakkaalla menee vielä hetki. Minkäs sille voi, odotettavahan tässä on vaikka olisi parempaakin tekemistä... Muutaman minuutin kuluttua melkoisessa tuiskeessa oleva keski-ikäinen mies hoippuu ulos kapakan ovesta, huutelee matkalla jotain epämääräistä ohikulkeville nuorille ja lopulta kaatuu istumaan vänkärin paikalle.

- Tiäksh sie kuka mie olen?

Illan ärsyttävin asiakas? En kehtaa sanoa mitä oikeasti ajattelen, vaan ilmaisen epätietoisuuteni matkustajan henkilöllisyydestä.

- Mie... [epämääräistä muminaa] ...turrpaan... [lisää epämääräistä muminaa] ...jokka v****ilee... [muminaa] ...kaikkhia turrppaan...

- Vai niin. No mihinkäs me ajellaan?

- Eksh sie TIÄ kuka mie OLEN?

- No en kyllä valitettavasti teitä tunne. Niin mihin suuntaan lähetään?

- Aja... [kaupunginosaan].

Laitan vilkun päälle asiakkaan haluamaan suuntaan jolloin mies havahtuu:

- Eikö miepä haen matkaan... eikö aja tuone [päinvastaiseen suuntaan].

- Selvä.

- Ja tästä, käänny tästä tuonne ja toisesta vasemmalle!

Päädyimme lähtöpisteestä n. 100 metrin päässä sijaitsevan kerrostalon parkkipaikalle, kyyti tekee lähtöineen ja odotuksineen tasan 10 € ja mies alkaa kaivella taskujaan pankkikorttia etsien. Toimitus tapahtuu valitettavan tuttuun slow motion -tyyliin, ja parin minuutin kaivelun jälkeen kuittien mukana taskusta nousee myös rypistynyt kymmenen euron seteli.

- Ootapa ko mie löyän sen kortin...

- No tuossahan ois kymppi teiän kädessä, voisitteko te maksaa sillä?

- Joo, tuossa. Mie maksan loput sitte huomenna.

- No tässä on kyllä koko summa...

- Tiäthän sie kuka mie olen? Kyllä varmasti makshan...

- No sovitaan sitten niin.

Asiakas hoippuu kauemmas autosta ja vakuuttelee vielä mennessään tulevansa huomenna maksamaan loput kyydistä.

lauantaina, tammikuuta 27

Force majeure

Kaaosteorian mukaan perhosen siivenisku Pekingissä aloittaa sadekuuron New Yorkissa. Mene ja tiedä, mutta ainakin kova lumentulo Helsingissä tänään aiheutti lievää voimakkaampaa harmistusta eräässä rovaniemeläisessä taksituurarissa.

Olin luvannut noutaa asiakkaan 17.40 tulevalta Finnairin koneelta, joten kellon lähestyessä määräaikaa otin suunnan keskustasta kohti Keminkorkiaa. EFRO:n odotusaulan saapuvat-taulu kertoo pettymyksekseni karua kieltään: "arvioitu tuloaika 19.30". Hukkareissu, eli eipä muuta kuin takaisin ytimeen.

Hetken kuluttua sama tieto lävähti datallekin ja vielä myöhemmin uudestaan muodossa 19.45. Lopulta kun sain asiakkaani kyytiin oli kello jo pitkästi yli kahdeksan, eli kaikki odottelut ja aiempi hukkareissu veivät yhteensä melkein tunnin tehokasta työaikaa. Minkäpä sille voi, lentoliikennettä haittaava lumisade taitaa olla ylivoimaisten esteiden tavallisimmasta päästä.

----------------------------

Tämä oli muuten ensimmäinen työpaikalta tehty merkintä. Kyllä tämä nykytekniikka on hienoa...

Pitää vain toivoa ettei minulla ole koko yötä aikaa näppäillä kännykällä blogipostauksia.

keskiviikkona, tammikuuta 17

Julkisuuden hampaissa

Selvennykseksi eiliseen merkintään, että Lapin Kansan toimittaja Katja Ruokamo oli ilmeisesti lukenut juttujani ja pohdiskeli Päiväkirja-palstallaan kuinka paljon nolottaisi jos kirjoittaisin kebabille haisevasta toimittajasta, joka yrittää maksaa kirjastokortilla. Tätä EI siis ole tapahtunut, kyseessä oli pelkkä hypoteettinen ajatusleikki. Ja vaikka olisikin, en varmasti kertoisi asiakkaan ammattia tai muita selkeästi yksilöiviä yksityiskohtia joista uhrin voi tunnistaa - kuten en ole tähänkään asti kertonut.

Tämän vuoksi minua hieman hämmästyttikin lukea mainitun lehden yleisönosastoa tänään. Nimimerkki 'Kokoaikainen' kysyi siellä, että tiedänkö taksikuskin tehtävään kuuluvasta vaitiolovelvollisuudesta. Kyllä tiedän ja pyrin sen mukaan elämään. Jos Kokoaikainen lukee blogiani tarkemmin, hän varmaankin järkevänä ihmisenä huomaa, että kuvailemani henkilöt eivät ole kenenkään ulkopuolisen (eivätkä aina edes asianosaisten itsensä) tunnistettavissa - siitä olen pitänyt huolen jättämällä kaikki nimet, ammatit ja tarkat tapahtumapaikat pimentoon ja tarvittaessa muuttelemalla yksityiskohtia. Muutamat lajitoverit voivat toisiaan bongailla, mutta mielestäni yksilönsuoja on kuitenkin vähintään riittävällä tasolla kun asiakkaiden nimiä ja osoitteita ei ole julkaistu.

Jos sinä, Kokoaikainen, edelleen epäilet tietoisuuttani työhön sisältyvistä velvollisuuksista ja kykyäni toimia niiden mukaisesti niin laita toki sähköpostia tai kommenttia ja keskustellaan asiasta enemmän. Tai tule vaikka kopilla juttelemaan kun taas ralliviikonloppuna käyn ajamassa pari vuoroa, kyllä minut siellä tiedetään.

tiistaina, tammikuuta 16

Älä huoli, Katja.

Ei siinä kirjastokortilla maksamisessa ole mitään hävettävää.

sunnuntaina, tammikuuta 14

Muista pyhittää lepopäivä

Juuri tällä hetkellä on vähän uninen ja tokkurainen olo. En voi väittää olleeni erityisen ahkera työmaalla nyt tammikuussa, mutta kuitenkin se vuoro tai kaksi viikossa on tullut ajettua. Tänä viikonloppunakin vain vähän venähtänyt yöpätkä, eli ei mitenkään tavattoman paljoa oikeiden taksikuskien työtunteihin verrattuna, mutta nämä rytminvaihdot... plaah. Odotan jo kauhulla ensi yötä ja etenkin huomista maanantaiaamua.

Tänään sunnuntaina pääsin nukkumaan siinä seitsemän jälkeen aamulla, ajovuoro loppui virallisesti viideltä mutta vähän pidempi viimeinen kyyti, auton aamutoimet ja karvakorvien aamulenkki venyttivät höyhensaarille siirtymistä melko myöhäiseen. Tästä johtuen pääsin ylös vasta klo 14 tavanomaisen puolenpäivän sijaan.

Yövuoron jälkeinen päivä on ainakin minulle perinteisesti ns. kalsaripäivä, haahuilet tokkuraisena ympäriinsä etkä saa mitään hyödyllistä aikaiseksi. Tenttikirjojahan pitäisi lukea, mutta eipä siinäkään ole mitään järkeä kun aivot eivät kykene prosessoimaan silmien hankkimaa informaatiota. Päivä menee siis kalsarisillaan makoiluksi sohvalla ja viikolla tallennettujen Simpsonien jaksojen katselemiseksi - ja se ei ole kuulemma kaunis näky. Hukkaavatko kaikki muutkin vuorotyöläiset yövuoroa seuraavan päivän tyhjään haahuiluun vai kykeneekö jonkun toisen elimistö tehokkaampiin rytminvaihtoihin?

Iltasella siinä kymmenen, yhdentoista maissa alkaa taas mieli virkistyä. Mutta silloinhan pitäisi laittaa nukkumaan, koska kännykkä piippaa aamulla seitsemältä aamulenkin, -pesun sekä -palan ja yhdeksältä alkavan englannin tunnin merkiksi! Menen siis sänkyyn ja hyvällä onnella nukahdan, mutta todennäköisemmin havahdun johonkin mitättömään ärsykkeeseen ja pyörin jonkin aikaa kunnes luovutan ja siirryn kaksion eteläsiipeen lukemaan palveluoperaatioiden johtamisesta tai kirjoittamaan blogiin hajotusvuodatusta unettomuuden kamaluudesta. Muutaman uusintayrityksen jälkeen pääsen viimein pikkutunneilla höyhensaarten lautalle ja herään maanantaihin parin tunnin unien jälkeen aivan yhtä tokkuraisena kuin tänäänkin...

keskiviikkona, tammikuuta 10

Vaihtelu virkistää

Pitkähkön loman jälkeen lukukauden alussa tuntuu taas, että opiskeluintoa riittäisi vaikka muille jakaa. Luentoja, kivaa! Kurssikirjoja, ihanaa! Tätä riemua kestää vajaat pari viikkoa ja sitten opiskelu alkaa taas hiljalleen puuduttamaan - tylsiä luentoja ja vielä kuivempia tenttikirjoja joita ei edes ole riittävästi saatavilla... ja se opintotukikin on aivan liian pieni! (Siis ei minulla ole hätää, mutta pitää kuitenkin solidaarisuuden vuoksi vähän muistaa valittaa.)

Huhtikuuhun mennessä alkaa olla taas kypsä hakemaan sitä kuuluisaa motivaatiota ratin takaa.

torstaina, tammikuuta 4

Työnhakua

Yliopiston rekrytointipalvelu. Monsteri. Uranus. Ekonomipörssi. Ceevee. Puucee. Sähköinen hakemus. Työvoimatoimisto. Avoin hakemus. Työtodistus. Työnhaku-uupumus.

Siinäpä päivän sanat. Suuri kiusaus olisi ottaa ne pari kesälomitusta taksissa joita on tarjottu ja keskittyä kevät opiskeluun, mutta suuri paine olisi myös saada vähän enemmän omaan alaan liittyviä hommia... sellaisia, jotka näyttävät valmistumisen jälkeen hyvältä ansioluettelossa ensimmäistä "oikeaa" työpaikkaa hakiessa.

Pitää nyt tovi vielä katsella ja kuunnella ennen kuin myyn itseni taas kesäapinaksi ratin ja penkin väliin.

keskiviikkona, tammikuuta 3

Skolka?

Ja taas naureskellaan venäläisten kustannuksella.

Hiihtokeskuksesta tuli kyytiini neljä itänaapurin asukasta, kolme lasta ja yksi keski-ikäinen nainen, ilmeisesti edellisten äiti. Kukaan matkustajista ei puhunut sanaakaan englantia, mutta lähtöpäässä heidän maannaisensa kertoi hotellin nimen ja tarkisti matkan hinnan joten kuviot olivat niiltä osin hyvin selvillä.

Matkan aikana seurue keskusteli melko vilkkaasti äidinkielellään josta ymmärsin valitettavasti vain muutaman sanan sieltä täältä, en siis yhtään kokonaista lausetta mutta sen verran kuitenkin että taksilla matkustamisesta he puhuivat keskenään. Perillä sitten esitin kankealla venäjälläni rouvalle kyydin hinnan, saaden vastaukseksi hämmästyneen "Skolka?" (tarkoittaa suunnilleen samaa kuin "täh?"). Toistaessani kyydin hinnan takapenkin pikkupoika kiljahti ihastuneena "Venäjää! Kuski puhuu venäjää!" ja teini-ikäiset lapset alkoivat hihittelemään hysteerisesti - mutta etupenkin rouvalla oli todella omituinen ilme hänen maksaessaan kyytiä.

Voisi kenties päätellä, että heidän matkan aikainen keskustelunsa ei ollut tarkoitettu kuljettajan ymmärrettäväksi.

----------------------------------------------

Hieman samanlainen ilmiö tapahtui tässä taannoin saksalaisten bisnesasiakkaiden kanssa, kun yritin aikanaan yläasteella luetulla seiskan saksallani esittää kyydin hinnan hotellin ovella.

- Oho, sinähän osaat saksaa! Olisikohan meidän pitänyt vähän varoa mitä puhutaan kyydissä...

- Ei hätää, rouva, en ymmärtänyt sanaakaan mistä puhuitte... sen verran vain että tunnistin kielen. Enkä minä teidän liikeasioita vuotaisi vaikka ymmärtäisinkin.

Ja se on valitettava totuus, sillä tuohon vastaukseenikin jouduin käyttämään englantia.

----------------------------------------------

Ulkomaalaisia yrittää mielellään palvella heidän äidinkielellään, mutta yleensä asiat hoidetaan enimmäkseen englanniksi jo senkin vuoksi, että yleensä asiakkaat olettavat kuljettajan osaavan parhaiten englantia (jos sitäkään). Itse asiassa ruotsalaisetkin asioivat useimmiten englanniksi!

Kyytiin tulevista asiakkaista ei koskaan tiedä mistä he ovat kotoisin ennen kuin he puhuvat matkan aikana jotain keskenään, ja tällöin voikin yrittää esittää kyydin hinnan ja hyvät päivänjatkot sillä vieraammalla kielellä. Sitten taas jos asiakas alkaa kyselemään jotain monimutkaisempaa kuten kaupungin nähtävyyksistä ja historiasta on pakko turvautua lontooseen, jopa toinen virallinen on minulla sen verran ruosteessa että sillä asioiminen tuottaa suuria vaikeuksia. Kannattaisi varmaan satsata siihenkin... no, jos vaikka ensi vuonna mahtuisi mukaan niille pakollisille ruotsin kursseille.

Olisi varmaan pitänyt tehdä uudenvuodenlupaus alkaa katsomaan säännöllisesti saksalaisia ja ruotsalaisia tv-ohjelmia, mutta rikottua se tulisi kuitenkin.