torstaina, lokakuuta 18

Opiskelijan arkipäivää syksyllä 2007

Mielenkiintoinen pulmatilanne. Rahalle olisi käyttöä joten tekisi mieli käydä töissä. Tulorajat kuitenkin tulevat kohta vastaan, joten jos menee töihin pitää perua vielä lisää opintotukea ja olla saman tien vähän enemmän töissä että se kannattaa. Jos taas on vähän enemmän töissä, ei jää enää aikaa edistää opintoja... normaalista perhe-elämästä puhumattakaan.

Ratkaisu?

Ei, en lähde heittämään kuutamokeikkaa. Sotii kaikkia minun periaatteitani vastaan joten siitä ei kannata keskustella.

Taitaa olla viisainta ajaa vain tähän mennessä jo sovitut vuorot ja heittää kravatti naulaan muutamaksi kuukaudeksi, jos vaikka opintosuoritusote ja mielenterveys siitä kiittäisivät. Rahaahan saa aina pankista, eikö niin?

4 kommenttia:

marge kirjoitti...

Been there, done that. Eli suomeksi, et ole ainoa joka noiden ongelmien kanssa painii. Kuutamokeikkaa en halua tehdä, mutta itse olen valinnut sen toisen vaihtoehdon, eli paiskin töitä niska limassa. (Ja Kela kiittää.)

Anonyymi kirjoitti...

Kolleega:

No jaa hitot tulorajoista antaa ajaa vaan. Itse tein näin vuositulot jotain 18t-25t välillä koko opiskeluajan kiitos juuri taksin ajon jota voi tehdä lähes joka yö.

tuurari kirjoitti...

"Hitot tulorajoista" asenne vain käy hiton kalliiksi; jos haluaisin elää velkarahalla ottaisin mieluummin opintolainaa kuin Kelan korkeakorkoista.

Taksityö kyllä sopii opiskelijoille, mutta koulutuksen tässä vaiheessa alkaa jo miettiä touhun mielekkyyttä. Miksi hikoilla kaikki viikonloput taksissa, jos melkein saman rahan saa keskittymällä kouluun ja elämällä muuten kuin normaalit ihmiset?

Laskin juuri, että tänä vuonna kestää tehdä vielä n. 60 tuntia ennen kuin joutuu perumaan toisenkin tukikuukauden; hyviä vuoroja vähän vähemmän. Taidanpa siis pitää sapattimarraskuun ja käydä sitten pikkujouluaikaan ajamassa loput "luvalliset" eurot.

Opintie kirjoitti...

Oma opintojen aikainen työpaikka katosi juuri noin, vähän pakon edessä. Jonkin aikaa harmitti hitosti, mutta jälkeen päin katsellessani silloisten opintoviikkojen kertymistä seuraavina kuukausina sain harmin määrän kutistumaan olemattomiin. Kummallista kyllä, ihminen pärjää hetken aikaa ihmeen vähällä rahalla, kun pakko on. Nyt perheellisenä veivataan samassa kuviossa uudelleen. Ei oo helppoo, mutta periksi ei anneta!

Sun työpaikka ei kai ole katoamassa mihinkään poissaolosi aikana? Pieni hengähdyspaikka voi muutenkin olla joskus paikallaan, joten eiköhän tuosta selviä.

Hyvää jatkoa, valitsit sitten miten tahansa!