perjantaina, elokuuta 10

Kelta(kupu)inen pörssi

- Katopa muuten, mulla ois tuo tallin nurkalla seisova -88 Corolla myytävänä. Katsastettu viime vuonna ja bensaakin puoli tankkia, halvalla lähtee! Että jos joku kyselee tommosta niin mulla löytyy.

- Okei..? ...no miepä pistän korvan taakse.

--------------------------------------

Aina välillä asiakkaat jättävät tällaisia myynti-ilmoituksia kuljettajalle. Eipä ole kyllä tähän mennessä kukaan kysellyt käytettyjä autoja matkan aikana, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Käytän aika paljon taksia, sekä päivisin siirtyessäni kokouksesta toiseen ja iltaisin jos olen palaamassa kotiin jostain tilaisuudesta. Ennen puhelin taksikuskien kanssa silloin tällöin, jostakin tyhjänpäiväisestä säähän tai liikenteeseen tai muuhun yleiseen maailmanmenoon liittyvästä asiasta. Nykyään kynnys puhumiseen on korkea, kun ajattelen että kuski kuitenkin vaan ajattelee, että "vitun idiootti pää kiinni tämä on kymmenes kerta tänään kun hämmästelen tätä hellettä ja totta helvetissä ilmastointi on mukava". Lisäksi kiinnitän takapenkillä turvavyön suurieleisesti napsauttaen, jotta varmasti käy ilmi, että käytän turvavyötä. Näin tämä blogi on ainakin minut saanut ymmärtämään olevan parasta.

Anna K.

tuurari kirjoitti...

Jos asiakas ei oikeasti ole idiootti tai käyttäydy kuin sellainen, niin harvoin kuskikaan noin ajattelee.

Kyllä kuskille saa puhua vaikkei olisikaan niin fiksua sanottavaa, sään ja ilmastoinnin ihmettely kuuluu tavallaan työn rutiineihin ja jos matkan aikana ei yllättäen puhutakaan mitään alkaa se ainakin minua vaivaamaan.

Kiitos vyön käytöstäsi, takapenkkiläisen vyöhän vaikuttaa myös kuljettajan turvallisuuteen.

nainen ratissa kirjoitti...

Joo, kaikki kutakuinkin järkeviä juttelevat asiakkaat ovat ainakin yökuskille helpotus, oli aihe sitten mikä hyvänsä.

Anonyymi kirjoitti...

Ei sille mitään voi, asenteeni taksikuskeihin on muuttunut. Ennen todellakin tuli rupateltua lämpimikseen, kerrottua joku anekdootti elävästä elämästä tai muuten ihmeteltyä maailman menoa, muuta liikennettä, sadetta, aurinkoa, pakkasta, talvea kesää. Usein oli jopa sellainen olo, että he vastasivat mielellään ja jatkoivat juttua. Nykyään napitan suuni kiinni ja olen onnellinen, että hyvin harvoin sentään on asiaa Rovaniemelle. Kevättalvella siellä käydessäni sain kyllä todella hyvää palvelua taksissa - muistan nyt yhtäkkiä. Muistinkohan silloin edes olla vaiti, tuskin. Ihmettelin varmaan ainakin moottorikelkkojen määrää.

Nykyään on sellainen olo taksissa, että olen kiusankappale ylevässä kyydissä, hiljaa ja huomaamatta on paras olla, jottei hidalgon fiilikset pilaannu. Taksakin on liian halpa, ei takaa kunnon toimeentuloa. Joskus teen pidempiä matkoja taksilla ja silloin ajattelen, että ehkä saan kuskin silmissä edes jonkunmoisen armon, kun tarjoan hyvän keikan.

Anna K.

tuurari kirjoitti...

Hyvä Anna K. ja muut samoin tuntevat.

En kyllä ymmärrä miten olet saanut kirjoituksistani sellaisen kuvan, että vihaan kaikkia asiakkaita ja pidän itseäni heitä ylempänä. Jos näin kuitenkin on päässyt käymään, niin haluan esittää vilpittömimmän pahoitteluni tapahtuneen johdosta - asia ei todellakaan ole näin.

Tämä pitäisi varmaan naulata blogini etusivulle heti otsikon alle, ettei kenellekään tulisi enää asiasta väärinkäsityksiä:

99% taksiasiakkaista on tavallisia, mukavia ihmisiä joita on ilo palvella. Kuitenkin se jäljelle jäävä 1% onnistuu pilaamaan vuoron kuin vuoron ja jättämään pahan maun suuhun. Tämä sama mutta näkyvä vähemmistö aiheuttaa 99% ongelmatilanteista työssä.

Blogiini seuloutuu enimmäkseen tarinoita näistä viimeksi mainituista haastavista asiakaspalvelutilanteista. Näin siksi, että monet niistä potuttavat vielä myöhemminkin ja vanne pään ympärillä löystyy vähän, kun asiaa pääsee käsittelemään puolihumoristisen blogikirjoittelun merkeissä.

Olen jo melko varhaisessa vaiheessa tiedostanut, että blogini lukijoille jää helposti väärä kuva minusta, taksityöstä ja asenteistani asiakkaita sekä työtä kohtaan. Se on valitettavaa ja olen aina välillä yrittänyt muistuttaakin ettei tämä niin kamalaa ole miltä kuulostaa, mutta ongelman varsinaiseen korjaamiseen ja oikean suhdeluvun saavuttamiseen vaadittaisiin tuhansia (tylsiä) juttuja tavallisista, mukavista asiakkaista. Niitä en kuitenkaan aio kirjoittaa jo moneen otteeseen kertomistani syistä.

Tämän blogin ensisijainen funktio on itseterapeuttinen, käsittelen täällä tapauksia joista on jäänyt jotain hampaankoloon tai muuten mieleen pyörimään. Toissijainen tehtävä on kertoa suurelle yleisölle minkätyyppisiä tilanteita taksin ratissa voi tulla vastaan ja mitä tämä työ pitää sisällään. Kolmanneksi tämä on minulle ja yleisölle viihdettä, minä pidän kirjoittamisesta ja tilastojen perusteella ainakin muutama ihminen pitää juttujeni lukemisesta. Blogini tavoitteisiin ei kuulu aiheuttaa kenellekään pahaa mieltä, mutta jos näin on päässyt käymään niin pyydän anteeksi ja pyrin välttämään sitä jatkossa.

Anonyymi kirjoitti...

Enpä ole ikinä tavannut taksikuskia, joka olisi jotain kysyttäessä vain tapittanut turpa rutussa eteensä ilmekään värähtämättä. Kyllä asiallinen ihminen saa aina asiallisen vastauksen!

Toisaalta minulla ei ole koskaan ollut tarvetta avautua taksikuskille vittumaisesta pomostani, elämäni turhuudesta tai koirani kirpuista.
Pikemminkin hämmästelen näitä avautujia ja heidän sielun maailmaansa....

Anonyymi kirjoitti...

Mun mielestä nämä taksiblogit ovat huippuja - odotan että tulisi vastaavia muistakin asiakaspalvelualoilta vaikkapa kaupasta;) Sillä outoja ihmisiä mahtuu tänne Suomeenkin... Matkustan itse taksilla usein, vaikka se kallista onkin (eikä aina taksia saa), enkä tykkää, jos kuskit minulle puhuu. Tosin tunnustan perisyntini, olen humalassa tehnyt varmaan usein monia mokia kuten kinannut viidettä matkustajaa tai tuonut avatun kaljapullon autoon.

Niin piti vain sanoa, että ei kannata tuollaisista tiukkapipoista kuten aiempi kommentoija välittää, sellaisia, jotkut ihmiset vaan ovat;)

Turvallisuuden tekijä kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Turvallisuuden tekijä kirjoitti...

Mielipiteeni

Varoitus: nämä ovat nyt minun henkilökohtaisia suppeita mielipiteitäni asiasta ja asian vierestä.

Ovatko asiakkaat oikeasti niin tyhmiä että luulevat portsaria kiinnostavan kuinka ensin vaimo petti ja sitten petti tarinan kertoja ja vielä veljen vaimokin petti ja kuinka kaikki alkoi niistä sukujuhlista vuonna 1988. Minun mielestäni nämä ovat sellaisia asioita joista ei puhuta täysin vieraille ihmisilli ellei kyseessä ole ammattiauttaja. Portsarit ja baarimikot eivät ole oman työnsä ohessa psykologeja tai psykiatreja. Jos on hirveä tarve puhua jonkun tuntemattoman ihmisen kanssa niin kannattaa kokeilla vaikka keskustelua säästä tai vaikka uudesta tupakkalaista siitähän kaikilla on mielipide. Jos elämässä on vaikeaa niin silloin ei ravintola ehkä ole se oikea paikka paeta elämän ongelmia. Jos saan antaa pienen vihjeen niin kannattaa kohdata ne elämän ongelma kohdat niin johan elämisen tuska vähenee. Meillä kaikilla on joskus vaikeaa mutta en minäkään tilitä ongelmistani baarimikolle tai portsarille minä puhun mielummin säästä.