sunnuntaina, toukokuuta 6

Vanhan vaisto

Ei yötyö niin kamalaa ole jos on nukkunut hyvin päivällä. Pitkä yö on täyttä tuskaa jos takana on kiireinen päivä, mutta korvatulppien suomat kunnon päiväunet helpottavat työskentelyn vaatiman valvomisen tuskaa.

Päivätyötä tekevät asiakkaat ihmettelevät usein, miten me vuorotyöläiset pysymme hereillä hiljaisina yön tunteina. Eihän me aina pysytäkään. Monesti on itsekin tullut nukuttua varttitunnin torkkuja kesän rauhallisina arkiöinä, ovet vain lukkoon ettei kukaan pääse yllättämään ja datalaitteen kimeä huuto kyllä huolehtii herätyksestä tarvittaessa.

Valvomiskykyä enemmän minua hämmästyttää joidenkin vakikuskien taito vaihtaa vapaalle juuri kuukauden hiljaisimpana viikonloppuna. Tänäkään yönä ei näkynyt paljon muita kuin tuurareita liikenteessä ja eipä siellä juuri jaettavaa ollutkaan. Joillakin se vaisto vain toimii...

Tiesinhän toki minäkin, ettei vapun jälkeen kovin hurjaa hulinaa voi olla, mutta... kyllä tällainen lauantai menee jo pettymyksen puolelle. Onneksi harvalukuinen asiakasmassa oli kuitenkin kohtuullisen laadukasta eikä kukaan alkanut hankalaksi. Ja tippejäkin tuli.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Juuri tuo kyky haistaa hiljaiset vuorot eli "kermojen kuoronta" erottaa aloittelijat vanhoista ketuista..
Sen näkee jo kosken nimilistasta ;)

Työn iloa

tuurari kirjoitti...

Näinhän se on.

Tämä aloittelija on sentään jo oppinut pysymään erossa nimilistasta (viimeksi lokakuussa taisin hakea töitä), mutta vuoroista kieltäytyminen ilman oikeaa syytä on vielä opeteltavien asioiden vihkossa.

Lähiaikoina varmaan joutuu siihen listaankin taas nimensä laittamaan, koulu kun loppuu näinä päivinä ja tähän mennessä sovitut lomitukset alkavat vasta juhannukselta...

Iloisia työhetkiä sinnekin.