keskiviikkona, maaliskuuta 14

Verta

Tänään taivuin pitkäaikaisen painostuksen alla ja tein jotain, mitä en ole ikinä tehnyt.

Luovutin verta.

Parin viikon sisään on tullut sähköpostiin kehotuksia niin yliopiston kuin Aluetaksinkin kautta mennä asioimaan Veripalvelussa, ja tänään kun oli muutenkin asiaa keskustaan otin viimein itseäni niskasta kiinni ja kiipesin Sampokeskuksen yläkertaan rohkein mielin.

Ei ollut paha operaatio, aivan suotta olin lykännyt näin pitkään. Aluksi hoitaja tarkisti henkilötiedot ja antoi ensikertalaisen tietopaketin luettavaksi jonka jälkeen täyttelin kyselylomakkeen. Lomake käytiin vielä läpi haastattelussa samalla kun tutkittiin hemoglobiini ja veriryhmä, tämän jälkeen neula käteen ja pussi täyttymään. Koko homma kesti vajaan tunnin josta letkussa kului n. 8 minuuttia. Luovutuksen jälkeen sai vielä nauttia "pientä purtavaa", eli hotellin aamiaispöytää muistuttavasta tarjoilusta voi syödä ja juoda niin paljon kuin jaksaa - jo pelkästään niiden tarjoilujen vuoksi kannattaa käydä heruttamassa muutama desi hyvään tarkoitukseen.

Minäkään en isommin neuloja rakasta, mutta ei tuo kyllä mitenkään kamalaa ollut. Jokainen tietää, että hyttysen pisto käy kipeämpää kuin hemoglobiinin ottaminen ja itse luovutusneulaa ei edes huomannut kun katseli toiseen suuntaan, eli ainakaan kipuherkkyyden takia ei tarvitse jättää luovuttamatta.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

No kyllä se hemoglobiini tutkitaan aina, ja terveydentilakysely (varmistetaan, että luovuttaja on terve ja tarpeeksi hyväkuntoinen (hgb) ja verestä ei ole saajallekaan vaaraa esim. virusinfektioiden osalta).

Mutta hienoa hienoa, uusista nuorista luovuttajista on pulaa! Älä jätä viimeiseksi kerraksi - opiskelijan on mukava käydä siellä syömässä voileivillä ja mariannekarkeilla maha täyteen... :)

PS. ei kannata myöskään unohtaa elinluovutustestamenttia - kortteja saa apteekista.

-nimim 16 kertaa takana, 25 v (eli monta käyntiä ja monta pelastettua henkeä vielä edessä)

tuurari kirjoitti...

Eikö niinhän se taisi ollakin, kiitos oikaisusta. Pitääpä korjata asia tuossa tekstissäkin.

Elinluovutustestamentti on ollut jo muutaman vuoden lompakossa.

skandium kirjoitti...

Korttejahan saa myös huoltoasemilta, joilla taksikuskien tulee käytyä huomattavasti useammin kuin apteekissa.
www.lahjaelamalle.net

muoriska kirjoitti...

Ja ajattele näin, että jos sinä annat, niin saat myös tarvitessasi.

Minulle on käynyt niin, että olen antanut, mutta myöhemmässä elämän vaiheessa olen itsekin tarvinut.

Ja jos on taipumusta vahva verisyyteen.. hyvä tapa ohentaa :)

Hatun nosto sinulle :)

Anonyymi kirjoitti...

Luin pitkästä aikaa blogiasi. Hauskoja juttuja.
Siitä on jo erittäin kauan kun itse kuljin yömyöhäällä taksilla. Naurattaa nyt kun lukee näitä. Saattoi siinä kuskit joskus nauraa partaansa minuakin kuskatessaan:).

Mutta asiasta toiseen. Uskon, että tätä lukee muutkin kuskit. Jos tämän bongaa se ihana kuski, joka kuskasi keski-ikäisen rouvan kasseineen ja suksineen ja muutenkin oli erittäin avulias, niin erittäin paljon kiitoksia. Hän auttoi myös naista hädässä enemmän kuin olisi ammattiin kuulunut.
Auto saatiin korjattua ja lapsilla on taas turvallinen kyyti.

Siitä kyydistä säilyi hyvä mieli vielä pitkään. Hyvä teko on kuin kivi, jonka heittää veteen. Siitä leviää hyvänmielen renkaita laajalle alueelle.

Heldesk kirjoitti...

Hauskaa lueskella blogiasi, sain tovin jos toisenkin kulutettua ja muutamat naurutkin naurettua :-)

Kiitos!

Kävin samalla lisäämässä blogini listelle, kiitos siitä vinkistä!

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos vain - poikanikin puolesta, vaikken asu edes Suomessa. Olen ollut verenluovuttaja kauan, kunnes en enää oman lääkintäni takia saanut antaa verta. Kun oikein sairas kaveri tarvitsee 13 pussia verta pysyäkseen hengissä, osaa olla kiitollinen kaikille verenluovuttajille!