sunnuntaina, tammikuuta 14

Muista pyhittää lepopäivä

Juuri tällä hetkellä on vähän uninen ja tokkurainen olo. En voi väittää olleeni erityisen ahkera työmaalla nyt tammikuussa, mutta kuitenkin se vuoro tai kaksi viikossa on tullut ajettua. Tänä viikonloppunakin vain vähän venähtänyt yöpätkä, eli ei mitenkään tavattoman paljoa oikeiden taksikuskien työtunteihin verrattuna, mutta nämä rytminvaihdot... plaah. Odotan jo kauhulla ensi yötä ja etenkin huomista maanantaiaamua.

Tänään sunnuntaina pääsin nukkumaan siinä seitsemän jälkeen aamulla, ajovuoro loppui virallisesti viideltä mutta vähän pidempi viimeinen kyyti, auton aamutoimet ja karvakorvien aamulenkki venyttivät höyhensaarille siirtymistä melko myöhäiseen. Tästä johtuen pääsin ylös vasta klo 14 tavanomaisen puolenpäivän sijaan.

Yövuoron jälkeinen päivä on ainakin minulle perinteisesti ns. kalsaripäivä, haahuilet tokkuraisena ympäriinsä etkä saa mitään hyödyllistä aikaiseksi. Tenttikirjojahan pitäisi lukea, mutta eipä siinäkään ole mitään järkeä kun aivot eivät kykene prosessoimaan silmien hankkimaa informaatiota. Päivä menee siis kalsarisillaan makoiluksi sohvalla ja viikolla tallennettujen Simpsonien jaksojen katselemiseksi - ja se ei ole kuulemma kaunis näky. Hukkaavatko kaikki muutkin vuorotyöläiset yövuoroa seuraavan päivän tyhjään haahuiluun vai kykeneekö jonkun toisen elimistö tehokkaampiin rytminvaihtoihin?

Iltasella siinä kymmenen, yhdentoista maissa alkaa taas mieli virkistyä. Mutta silloinhan pitäisi laittaa nukkumaan, koska kännykkä piippaa aamulla seitsemältä aamulenkin, -pesun sekä -palan ja yhdeksältä alkavan englannin tunnin merkiksi! Menen siis sänkyyn ja hyvällä onnella nukahdan, mutta todennäköisemmin havahdun johonkin mitättömään ärsykkeeseen ja pyörin jonkin aikaa kunnes luovutan ja siirryn kaksion eteläsiipeen lukemaan palveluoperaatioiden johtamisesta tai kirjoittamaan blogiin hajotusvuodatusta unettomuuden kamaluudesta. Muutaman uusintayrityksen jälkeen pääsen viimein pikkutunneilla höyhensaarten lautalle ja herään maanantaihin parin tunnin unien jälkeen aivan yhtä tokkuraisena kuin tänäänkin...

4 kommenttia:

tuurari kirjoitti...

Hämmentävää. Ilmeisesti asian märehtiminen etukäteen oli hyväksi, sillä nukuin koko yön kuin pieni porsas. :)

Anni kirjoitti...

Taksia en ole koskaan ajanut, mutta vuorotöitä tehnyt noin muuten, ja kyllä sitä aina yövuorossa ollessaan lähiinä, nukkui, horrosti tai oli töissä. Ei se päivällä tai aamulla nukkuminen vaan aja samaa asiaa, kuin "oikeaan aikaan" nukkuminen, vaikka tuntimäärät olisivatkin samoja.

etk kirjoitti...

Hyvin tutulta kuulostaa. Heräsin n. puoli tuntia sitten ja pitäis yrittää jotain aamupalaa vääntää.

Anonyymi kirjoitti...

Itse nukun taksiyön jälkeen 3-4 tuntia, herään siis noin kymmeneltä aamupäivällä. Olo on suht OK. Puolenpäivän jälkeen alkaa taas väsyttää, joten otan parin tunnin torkut siinä vaiheessa. Ei enempää, jotta uni tulisi vielä illallakin. Samoin tuo päiväuni on pidettävä tarpeeksi aikaisin, ei auta enää kuudelta illalla torkkua.

Näillä eväillä menee vielä kolme peräkkäistä yötä, mutta sitten loppuisi kyllä puhti, kun kuitenkin mennään selkeästi univelan puolella. Eli jossain vaiheessa on pakko päästä nukkumaan öitä.