sunnuntaina, syyskuuta 24

Syysliukkaita

Vesisateinen yö voi olla tähän vuodenaikaan joskus hyvinkin jännittävää työaikaa. Onneksi tällä kertaa A:n digitaali näytti alimmillaankin + 10 astetta, mutta ajoradan sijaan vaarallisen liukkaaksi muodostuivat puiset portaat.

Eräs herrasmies oli unohtanut maksukorttinsa kotiin ja kävi noutamassa sen sisältä. Nähdessäni hänen palaavan rapusta istahdin takaisin autoon kaivamaan allekirjoitusvälineitä, mutta kahta sekuntia myöhemmin nostaessani katseeni en nähnytkään miestä enää missään. Hetken aikaa olin elävä kysymysmerkki: mihinkäs se setä oikein katosi? Noustessani ylös löysin asiakkaani makaamassa naamallaan auton edessä, liukkaat portaat olivat yllättäneet öisen kulkijan joka nyt makasi hiljaa asfaltilla.

Pienen herättelyn jälkeen mies kuitenkin nopeasti tokeni istualleen ja tolkkuihinsa. Mahalaskun jäljiltä koko naama oli veressä joten ehdotin ambulanssin tilaamista, mutta asiakas oli perisuomalaiseen tapaan sitä mieltä ettei sairaankuljetusta tarvitse vaivata:

- Höylää vain tuo kortti ja kato sen verran perään että mie pääsen kotia, ei tässä mitään hätää ole...

Pahapa tuossa on vastaankaan väittää, mutta yksin en olisi uskaltanut miestä jättää tuossa kunnossa. Suureksi helpotuksekseni kotoa löytynyt rouva otti rähjääntyneen puolisonsa haltuun ja minä pääsin poistumaan ansiotyöhön Rollon yöhön.

keskiviikkona, syyskuuta 13

Tuurari jalankulkijana

Tämä postaus ei liity mitenkään takseihin, mutta pistipä niin vihaksi että pitää avautua tänne. Kaikessa lyhykäisyydessään, nuoren lippalakkipäisen "miehen" ajama punainen Nissan Sunny (kyllä, annan tuntomerkit aivan tarkoituksella jos joku sattuisi tuntemaan - rekkaria en kehtaa laittaa, se menisi jo vähän överiksi) roiskautti allekirjoittaneen päälle syvän lätäköllisen kuravettä odottaessani vuoroa kadun ylitykseen. Kovaääninen "PER..." oli jo tulossa suusta kun muistin takavasemmalla kävelleen mummelin jota en tietenkään tahtonut kielenkäytölläni järkyttää, joten katsoin parhaaksi nielaista lopun.

Otinhan minä rekisterinumeron ylös koska mieleni teki suorittaa vähän liikennekasvatusta puhelimitse, mutta kun auton omistajan kanssa samannimisiä henkilöitä löytyi heti useampia niin enpä viitsi alkaa soittamaan kaikkia läpi. Ja niistä vaatteista... no, kakaran onneksi en kehtaa kuoritakkia ja verkkareita alkaa pesulassa pesettämään vaikka minulla siihen oikeus olisikin.

Mutta pistää se vaan niin vihaksi! MUR!

------------------------

Kiitos, nyt helpotti. Voihan tuollainen vahinko sattua kenelle tahansa (vaikkapa kaikin puolin täydelliselle tuurarillekin), mutta nähdessään jalankulkijan kastuvan totaalisesti luulisi kuskilla olevan pokkaa käydä pahoittelemassa tapahtunutta ja tarjoamassa korvausta. Ja kyllä, kuljettaja näki mitä tapahtui.