keskiviikkona, elokuuta 30

Tunnistus ja tuoksuja

- Tämä on kyllä meidän autoliikkeestä ostettu tämä auto, mie olen ite tehny tähän sen luovutuspesunkin. Mitäs tämä nyt on, puolivuotias?

- No on tässä kohta puoli miljoonaa mittarissa...

(Matkalla selvisi, että mies kyllä tunnisti auton oikein mutta erehtyi vuodesta.)

---------------------------------

Lapinportin tiistaitansseista tuleva miesasiakas haiskahtaa hielle. Eräät naiset tuovat mukanaan tavaratalon kosmetiikkaosaston ilmaston. Kolmas kaveri haisee tutulle... vihreälle Fairylle!?

perjantaina, elokuuta 25

Tötteröö!

Ja niinpä tuli kokeiltua tila-autoiluakin. Eipä se juuri pikkuautolla työskentelystä eronnut näin hiljaisena arkiyönä, mutta tällaiselle pahimmat kaahausnälkänsä jo (aikanaan suljetulla radalla) tyydyttäneelle harrastelijalle sopii iso auto alle kuin Topsy korvaan. Parempi näkyvyys ja ergonominen ajoasento ovat isoja plussia, ja äkkiseltään ainoat negatiiviset puolet tötterössä ovat vuorovaikutusta häiritsevä etäisyys asiakkaisiin ja taustamelu. Jälkimmäinen tosin saattoi olla vain kyseisen, suhteellisen pitkään palvelleen yksilön ominaisuus, mutta mene ja tiedä - vertailupohjaahan minulla ei tältä saralta ole.

Mutta mennäänpä itse Rollon yöhön. Rauhallinen yö oli kuin pehmeä lasku lomalta arkeen, ja yllättäen torstaiyönä oli liikkeellä harvinaisen fiksua porukkaa. Tai sitten minulla oli vain tuuria. Tasaisen miellyttävässä asiakasmassassa ainoa mieleenjäänyt tapahtuma oli helsinkiläisen puolikollegan antama huomattavan suuri tippi. Kuten hän pyysi, muistelen nyt etelän miestä lämmöllä (aina lopetuskappaleen alkuun asti).

Summa summarum, hyvin meni. En telonut ketään liukuovella ja autokin jäi ehjäksi. Mutta katso, nyt aamu jo valkenee! Silloin on pikkukuskien nukkumaanmenoaika. Hyvää huomenta.

tiistaina, elokuuta 22

Interaktiivisuuden aikakausi

Avasin sähköpostiosoitteen fanipostille: tuurari(ät)yahoo.com

Lomat loppuu...

...kesä ohitse on.

Ensimmäiseen koulupäiväänkin on enää vajaat kolme viikkoa. Mitähän sitä tekisi siihen asti? Kävin eilen pistämässä nimen listalle jos vaikka joku tarjoaisi töitä. Eiköhän tässä vielä muutama vuoro tule tällekin kesälle ajeltua.

sunnuntaina, elokuuta 13

Automies II - Summa Summum

Ja taas tuli Automies kyytiin. Ei tosin sama kuin edellisellä kerralla, mutta (ainakin omasta mielestään) varsinainen asiantuntija. Avensiksen etupenkille istuttuaan hän katselee hetken ympärilleen ja pian julistaa itsetietoisesti:

- Mulla on muuten itellä just samanlainen, mutta se on sillä paremmalla Summum-varustepaketilla.

Niin no, Summum on kyllä Volvon varustetaso...

---------------------------

Tulihan tuosta tolpalla hyvät naurut, asiakasta en tosin kehdannut nolata hänen ystäviensä edessä. Mutta heipä hei, tämä oli viimeinen merkintä ennen kesälomaa! Huomenna lähden ainakin viikoksi mökkihöperöitymään tietoliikenneyhteyksien ulottumattomiin ja seuraavaa ajovuoroa ei ole vielä merkitty kalenteriin - tuntuu muuten aika hyvältä.

Koettakaahan lajitoverit pitää asiakkaat poissa tolpilta poissaollessani. Ja hyvää kesää!

lauantaina, elokuuta 12

Lomat lähenee

Enää kaksi vuoroa ennen kesälomaa! Vähiin käy ennen kuin loppuu, pätee siis tuurarin kesälomituksiinkin. Mutta asiaan, mitä näkyi Rollon yössä tällä kertaa?

Perjantai-ilta oli kohtuullisen vilkas ja ajotkin sattuivat melko sopivasti joten olen hyvinkin tyytyväinen vuoroon. Asiakkaissakaan ei ollut moittimista, lähes täydestä kuusta huolimatta oudoimmat kulkijat eivät päätyneet minun takapenkilleni. Asiakkaat olivat oikeastaan harvinaisen tylsiä! Ainoastaan yhdestä porukasta riittää vähän juoruttavaa.

Pahamaineisesta lähiöpubista tulee autollinen erittäin iloista väkeä, on nähtävästi ollut hauska ilta. Takapenkille menee vähän väsyneempi kolmikko ja viereeni istahtava täti tuntuu olevan joukon johtaja.

- No terve! Katuosoite XX. Mites meillä menee?

- Terve, terve. Hyvinhän meillä menee.

- Ja nyt sulla menee vielä paremmin!

Hyvällä tuulella olevia asiakkaita on aina mukava kuskata. Kunhan he eivät ole liian hyvällä tuulella, se voi johtaa joskus kiusallisiin tilanteisiin. No ei tämä mitenkään paha keikka ollut, matka etenee:

- Kuulepa kuski, saanko mie pussata sinua?

Jaa että semmosta. Johan siitä edellisestä lähentelystä ehti kulua monta kuukautta... Leikkimielellähän tämä täti onneksi oli liikenteessä, joten ystävällinen kielto riittää - melkein.

- Älä nyt sentään, tulee kotona selittämistä jos on huulipunaa poskessa.

Tällä välin saavumme kohdeosoitteeseen. Asiakas ei ole torjunnasta moksiskaan.

- No niin, tässä on kyytimaksu ja niitä hiluja mie en halua. Ja tässä vielä vähän lisää samaa sorttia... ja sitte mie tehen näin.

Nainen pussasi sormenpäätään ja tökkäsi lähtiessään minua keskelle nenää.

perjantaina, elokuuta 11

Vain puhelinsoiton päässä...

Aamulla ennen kuutta hieman uninen mies nousee kyytiin kotiosoitteestaan.

- Huomenta!

- Huomenta. Mennään tonne Kaupunginosaan, mä en tarkalleen muista mikä se osoite oli. No kummiski sinne Kadun loppupäähän.

- No mennäänpä sinne. Tiedät kuitenkin itse paikan?

- Joo tiedän. Suunnilleen. Kaikkeen sitä lähteekin kun nainen soittaa...

Asiakas jää Katuosoitteeseen XY ja minä palaan kaupunkiin.

Pari tuntia myöhemmin kuittaan tilauksen: Katuosoite XY. Viereeni istuu sama miekkonen jonka aamulla toin - väsyneenä, mutta onnellisena.

- Huomenta.

- No huomenta taas. Mennään kotiin. Ei kai haittaa jos nukahdan tässä matkalla?

- Aivan vapaasti, mie herättelen sitten perillä.

- Joo, kiitos. On tämäkin, työmatkalaiset on menossa töihin ja mie meen taksilla nukkumaan...

------------------------------

Ei oo helppoo olla vapaa mies.

keskiviikkona, elokuuta 9

Vaitiolosta. Taas.

Tämän aamun Lapin Kansan mielipidepalstalla moitittiin mm. taksikuskien juttelevan keskenään asiakkaiden yksityisasioista. No eihän se oikein ole. En minäkään erityisemmin pidä siitä, että tolpalla joku joskus mainitsee nimeltä jonkun yleisesti tunnetun asiakkaan tekemisistä - kuuluuhan kuitenkin hyviin tapoihin olla juoruilematta työn puolesta kuulemistaan asioista. Ja ihan oikeasti, vähän sitä tapahtuukin. Itsekin pyrin välttämään nimien ja osoitteiden mainitsemista poikkeustilanteita lukuunottamatta, ja poikkeustilanteeksi lasken esimerkiksi lajitovereiden varoittamisen rahattomasta, likaisesta tai huomattavan haastavasti käyttäytyvästä asiakkaasta.

No entäs kun katson peiliin, täällähän on puolen vuoden ajalta jos jonkinlaista tarinaa asiakkaiden menoista ja sanomisista? Siinä on kuitenkin vissi ero. Kirjoituksissani esiintyvät hahmot ovat nimettömiä asiakkaita, eivät tunnistettavia henkilöitä. Tai ainakaan kukaan ei ole tähän päivään mennessä ilmaissut tunnistaneensa itsensä / jonkun tuttavansa kirjoituksistani, joten olen ollut tyytyväinen asiakkaideni tietosuojaan.

Hyvistä aikomuksista huolimatta jokainen on kuitenkin omille virheilleen sokea, joten kertokaa nyt ihmeessä jos joku varmuudella tunnistaa lähimmäisensä näistä merkinnöistäni. En minä sitä halua.

tiistaina, elokuuta 8

Yllätysten yö

Maanantai, kuun alkupuoli, yöpäivystys. Kuulostaa aika vahvalta banaanivuorolta, eikö totta? Niin minäkin luulin, mutta jälleen kerran erehdyin. Pahoista ennakkoluuloista huolimatta kyytiin tuli lähes ainoastaan sivistyneesti käyttäytyvää väkeä, ja banaanijengiä pääsin havainnoimaan (onneksi) vain ikkunan läpi. Ja hyvä niin, viikonloppuna tuli nautittua jo aivan tarpeeksi muutaman haastavan asiakkaan seurasta...

Ja lisää yllätyksiä. Vuorokaudenvaihteessa eräs lajitoveri ilmoitti vapautuneensa juuri Punkalaitumella. Eipä muuta kuin turvallista 750 (seitsemänsadanviidenkymmenen) kilometrin kotimatkaa lajitoverille ja pienelle Hiacelle! Eivät kaverukset taida vielä tätä kirjoitettaessakaan olla ehtineet kotitallin suojaan.

maanantaina, elokuuta 7

Pistääkö vihaksi?

Varoitus: tämän merkinnän lopussa on häpeilemätön puffi.

-------------------

Aina välillä itse kullakin joku asia pistää vihaksi. Esimerkiksi liikenteessä pistää vihaksi kuljettajat, jotka eivät osaa käyttää vilkkua kääntyessään. Siviilissä pistää vihaksi ihmiset, jotka rikkovat pulloja kadulle. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Levyvirasto haluaa tietää mikä pistää vihaksi musiikkibisneksessä. Vastaa ja voita 50 euron lahjakortti.

sunnuntaina, elokuuta 6

Tieto lisää tuskaa

Tuttuja asiakkaita on yleensä mukava kuljettaa. Mutta ei aina.

Tänään erään (puoli)tutun puoliso kertoi harkitsevansa avioeroa. Ei se minun yöuniani vie, mutta ikävähän tuo on tietää ennen asianosaista itseään.

Miksiköhän taksinkuljettajalle kerrotaan samat jutut ja ehkä vielä enemmänkin kuin perheneuvolan tädille?

lauantaina, elokuuta 5

Gone Fishin'

Kurvaan tilausosoitteeseen viittä vaille yksi perjantain ja lauantain välisenä yönä. Parkkipaikalla on kaksi miestä, toisella maastohousut ja villapaita, toisella farkut ja huppari. Kantamuksina ovat teltta, pari urheilukassia sekä kalastusvälineet.

- Terve! Nyt viet meidät kalaan.

Hieman, ei kuitenkaan tolkuttomasti, ilolientä nauttineet kaverukset ovat keksineet lähteä öiselle kalaretkelle.

- Ajat kato sinne ja sinne, ja siellä on semmonen hyvä paikka mihin voidaan pystyttää teltta jos tulee väsy.

- Ookoo.

- Hei tulihan ne kalastusvälineet mukaan?

Lähes kaikki tarvittava oli mukana, mutta suola oli lähtötohinassa unohtunut.

- Nou hätä! Jos me jotain saadaan, niin tilataan kato uus mittari ja mennään kotiin paistamaan. Tuleehan siinä kalalle kilohintaa, mutta...

-----------------------------

Kalastus on ollut pari päivää in. Eilen eräs Lappiin kalastamaan tullut asiakas oli unohtanut välineensä lentokentälle, tänä yönä olivat nämä kalamiehet liikenteessä ja Yöradiossakin joku soittaja kertoi ikimuistoisesta kalaretkestään jossakin Lapin kairassa. Monet miesasiakkaat (urospuolisista lajitovereista puhumattakaan) kertovat myös oikein mielellään kalajuttujaan jos vain saavat rakennettua jonkinlaisen aasinsillan sen kalaisan tammukkapuronsa yli. Mikä kalastuksesta sitten tekee niin miehisen harrastuksen? En ole ikinä kuullut kenenkään naisen puhuvan suuresta saaliistaan. En edes siitä, joka pääsi karkuun.

Itse en ole kalastanut lapsuuden jälkeen kuin armeijassa, joten minulle on helppo kertoa hurjia kalajuttuja - en osaa epäillä mitään, vaikka saalis olisi ollut valmiiksi perattu ja tarinassa jäljellä vain parhaat selkäpalat. Minä olen kaupunkilainen, minä saalistan kalani pakastealtaasta.

perjantaina, elokuuta 4

Rollon yössä - live

Voit seurata Rollon yön tapahtumia myös suorana lähetyksenä Rovakadulle suunnatun webcamin kautta.

Varo kuitenkin, ettei käy samoin kuin ranskalaiselle Eric Franceschille. Tai äläpä varokaan, turistit ovat aina tervetulleita.

torstaina, elokuuta 3

Saisikohan Toyotaan Martin-Bakerin jakkarat lisävarusteena?

Hiljaisen ja hikisen keskiviikon alkuilta, olen istunut Torilla jo kohta tunnin kun keula-auto saa kyydin. Lajitoveri katsoo osoitteen ja sadattelee, "tämähän se olikin se syy miksi mie välttelen tätä asemaa". Datalle oli napsahtanut yksi niistä muutamista osoitteesta joihin kukaan ei haluaisi mennä. No pakkohan siellä on käydä ainakin kysymässä onko asiakkaalla rahaa ja voiko sitä siisteyden puolesta edes päästää autoon, joten kollega nosti kytkintä. Hetkeä myöhemmin työpuhelimeni soi:

- No Lajitoveri terve. Siellä Katuosoite Äxässä oli yks tyhjätasku kyytiä vailla. Eli ei kannata lähteä jos tilataan vielä.

- Nonni! Sehän meni hienosti. Kiitos tiedosta.

Kymmenisen minuuttia myöhemmin data tarjoaa kyytiä: edellisen osoitteen naapuri, jossa asustelee juuri näitä samoja sosiaalihuollon elättejä joista kirjoitin aiemmin. Soitinpa keskukseen kysyäkseni sattuiko olemaan sama tilaaja kuin edelliselle autolle, mutta siellä ei oltu aivan varmoja joten pitihän se tilanne käydä tarkistamassa.

Ajoin osoitteeseen mutta en laittanut mittaria heti päälle kuten yleensä, olihan kuitenkin jopa todennäköistä ettei tästä mitään kyytiä tulisi. Keski-ikäinen nainen tulee kyytiin, täysin selvin päin, kun ei ole enää rahaa edes viinaan ennen tukien tuloa perjantaina.

- No päivää. Mites muuten?

- Ei kait tässä kummempia...

- Mennään Kaupunginosaan.

- Mites tuo maksupuoli?

Asiakas hermostuu silminnähden, mutta esittää tyyntä.

- Mulle on moni velkaa siellä, sieltä saa rahaa.

No niin varmasti! Näiden tyyppien kaverit ovat aivan yhtä persaukisia tähän aikaan kuusta.

- Niin että sulla ei siis ole rahaa nyt?

- No ei, mutta sieltä saa varmasti!

- Ei oo teidän porukalla luottoa. Näkemiin.

- Viethän sie minut sinne! Perillä maksetaan varmasti!

- En vie. Kiitos ja näkemiin.

- Viet kyllä! Sie olet varmasti ensimmäistä vuoroa ajamassa kun et luota...

- Elä vain siinä uskossa.

- Vie nyt minut sinne. Aina olen maksanu velkani!

- Ei ole luottoa. Nyt ulos!

Juupas-eipäs tinkaa jatketaan tovi, mutta asiakas on sitä mieltä että kuskin pitää nyt viedä hänet minne hän haluaa vaikkei maksusta ole mitään takeita. Kuski ei ole enää niin vihreä, että uskoisi ja petosjuttujen keräilykään ei isommin kiinnosta joten yhteisymmärrykseen ei päästä. Lopulta asiakas kieltäytyy poistumasta autosta ja alkaa ladella solvauksia toisensa perään. Nyt olisi matkustajan puolen 00-heittoistuimelle käyttöä!

Hetken inttämistä kuunneltuaan kuljettaja ilmoittaa että lähdetäänpä poliisilaitokselle katsomaan jos siellä joku ehtisi poistamaan jääräpäisen tyhjätaskun autosta. Asiakas on aluksi kovalla uholla lähdössä laitokselle, mutta pihaliittymässä mieli muuttuu:

- Eiku aja tuonne (ensimmäiseen osoitteeseen). Mulla on siellä rahaa.

Joo niin varmasti onkin! Jos sitä rahaa ei ollut edelliselle autolle eikä alunperin tällekään, niin totta kai sitä on nyt ilmestynyt sinne lipaston laatikkoon. Kyllähän tuollainen nuori rattiapina uskoo mitä vain sille valehdellaan - NOT. Mutta hei, tällä keinolla saan asiakkaan ulos autosta virkavaltaa vaivaamatta!

- Joo, no mennäänpä sinne.

- Mulla on rahaa tuolla sisällä, tule mukaan hakemaan.

No mutta tietysti tulen! Minähän suorastaan palan halusta tulla tervehtimään leipäveitsen kanssa odottelevaa juoppohullua miesystävääsi ja teidän kavereitanne!

- Mene vain yksin hakemaan.

Vihdoinkin! Nainen nousee autosta. Jos Anjoviksessa ei olisi luistonestoa olisin lähtenyt paikalta renkaat vinkuen, nyt kuului vain säälittävää rutinaa... Okei, olisinhan minä voinut ottaa TRC:n pois päältä mutta eipä tullut siinä voiton riemussa ensimmäisenä mieleen. Paluumatkalla ytimeen ilmoitin keskukselle miten kävi ja tulimme siihen tulokseen, ettei täällä taideta tarvita taksipalveluita ennen alkaneen kuukauden neljättä päivää.