torstaina, heinäkuuta 27

Poronhoitoa

Lapin Keskussairaalan tolppa sijaitsee Porokadulla, joten se on loogisesti nimetty Poroksi. Hiljaisina kesäpäivinä poronhoito on suosittu harrastus - joskus se kannattaa ja joskus taas ei. Tänään kannatti.

Poron tolppa oli tyhjänä joten pääsin ajamaan suoraan keulapaikalle, ja vajaan puolen tunnin odottelun jälkeen data piippasi työtehtävän merkiksi. Sain kyytiini asiakkaan, joka matkalla itärajan tuntumassa sijaitsevaan kotiinsa jutteli ummet ja lammet kotiseutunsa historiasta, perheensä kuulumisista ja sairaalareissustaan. Mukava pappa ja muistikin pelasi hyvin, joten sain kuunnella (oikeasti, ei vain kohteliaisuuden vuoksi) mielenkiintoisia juttuja koko parinsadan kilometrin matkan ajan. Ajokeli oli hyvä, liikenne rauhallista ja juttuseuran ansiosta aika kului rattoisasti - taksityötä parhaimmillaan. Perillä tarjottiin vielä hyvät pullakahvit, joten keikasta jäi kaikin puolin hyvä maku suuhun.

Kotimatkalla olikin sitten aikaa miettiä, miksi yhtenä päivänä vihaan ja toisena rakastan tätä työtä. Okei, ehkä "rakastaa" on liian voimakas ilmaisu, mutta joskus kuitenkin nautin suuresti taksituurarin tehtävistä. Työ on vaihtelevaa, asiakkaat vaihtelevia ja jos hyvin käy myös maisemat vaihtelevat. Tulothan ovat myös vaihtelevat eli periaatteessa äärimmäisen epävarmat, mutta pitkässä juoksussa nekin näyttävät tasoittuvan aika hyvin: eilen tuli päivävuorossa kesän huonoin kassa, noin puolet normaalista, ja tänään tuli melkein kolme kertaa enemmän samassa ajassa. Keskimäärin siis melko normaaleja päiviä.

-----------------------------

Lopuksi vielä lääketieteellinen tietoisku lukijoille: peräsuolen tähystys ei kuulemma ole maailman miellyttävin kokemus.

maanantaina, heinäkuuta 24

Suhteellista

Radiouutiset kertovat Israelin pommittavan Beirutia. Hetkeä aikaisemmin totesin töissä olevasta kymmenestä autosta yhdeksän odottelevan kyytiä asemilla.

Minua ei oikeastaan harmita enää yhtään vaikkei sunnuntaiyönä tulekaan ennätyskassaa.

sunnuntaina, heinäkuuta 23

Pipa kireällä?

Kolmen hengen seurue istuu kyytiin ja etupenkillä oleva kertoo kohdeosoitteen. Risteyksessä laitan vilkun päälle, kuten hyviin tapoihin kuuluu, ja etupenkin setä aloittaa itsekseen jupinan:

- Siellä se rele naputtaa... p-----e... turhaa syöpii virtaa...

Okei. Asiakas on ilmiselvästi erittäin ympäristötietoinen, koska häntä huolettaa vilkkureleen ja lamppujen aiheuttama laturin kuormitus ja sitä kautta luonnonvarojen haaskaus. Pitäisi varmaan laittaa myös ajovalot, radio ja ilmastointi pois päältä? En kuitenkaan sano mitään ja saavumme hiljaisuuden vallitessa valo-ohjattuun risteykseen jossa palavat punaiset.

- S-----a. Täällä vain punasia poltethaan ja mie jouvun tuolle taksille maksamaan punasissa seisomisesta... p-----e.

No huh huh! Tuntuu olevan melko tarkan markan mies. Ja juttu jatkuu seuraavissa valoissa, viitaten takapenkillä matkustavaan mieheen jonka on määrä jäädä reitin varrella sijaitsevan marketin luona pois tupakan ja kaljan hakua varten.

- P-----e... täälä sitä vain pittää kaikkia hampuuseja kuskata taksila ympäri kaupunkia... ja punaset valot joka risteyksessä! Ala kalppia nyt, jää tässä valoissa pois niin ei tarvi mutkitella!

Kauppaan menossa oleva matkustaja hyppää kyydistä liikennevaloissa ja tarkan markan mies käskee ajamaan "oikotietä" joka ei kyllä minun mielestäni ole millään tapaa paras reittivalinta. Mutta asiakashan saa määrätä reitin ja tätäkin reittiä pitkin pääsee kohdeosoitteeseen. Perillä takapenkillä istuva nainen huomaa törkeän rikoksen tapahtuneen:

- Kato miten tuo Audi on pysäköiny tuohon oven eteen! Keskelle pihaa...

Etupenkkiläinen riemastuu:

- S-----A! MIE KÄYN PUHKOMASSA SIITÄ RENKAAT! P-----e... tuomosia ne s------n Audi-kuskit on.

---------------------------------

Olen varmaankin tavannut maailman negatiivisimman ihmisen.

Liikaa kierrettä

Kello 6.18 aamulla lävähtää datalle kyytitarjous:
KATUOSOITE XX
Asiakkaita: 1
ASIAKAS PYÖRII TIEN LAIDASSA


Asiakas pyörii tien laidassa? Kuulostaa kyllä melko varmalta jullikalta. Ajelen osoitteeseen ja odottelen tovin, mutta asiakas oli nähtävästi ehtinyt vieriä pois paikalta sen kahden minuutin aikana joka minulta kesti paikalle saapumiseen.

Toivottavasti asiakkaalla ei ollut pallo hukassa.

keskiviikkona, heinäkuuta 19

Ettei totuus unohtuisi

Viime aikoina on tullut kirjoitettua paljon hankalista/huonosti käyttäytyvistä/überkännisistä asiakkaista - tämä vain siksi, että negatiivisista tapahtumista ja überkännisten toilailuista saa paljon mehukkaampia juttuja kuin tavallisista asiakkaista.

Kirjoitusteni sisältö on omiaan luomaan väärää kuvaa taksinkäyttäjistä, joten ettei totuus unohtuisi, toistettakoon taas kerran: suurin osa taksiasiakkaista on aivan tavallisia, mukavia ihmisiä jotka eivät örvellä ja maksavat kyydin mukisematta. No okei, tiistaiöisin "normaali-ihmiset" ovat vähemmistössä, mutta pitkässä juoksussa asiakaspalvelutilanteiden keskiarvo kääntyy 95-prosenttisesti positiivisen puolelle.

Kiitos teille normaaleille.

Ps. Rollon yössä on noussut tänään blogilistan Top 200-listalle. Kiitos myös lukijoille.

Vaikeneminen on kultaa

Taksinkuljettajan vaitiolovelvollisuus on (ainakin ennen uutta taksilakia) vain kirjoittamaton, hyviin tapoihin perustuva sääntö, mutta missä menee säännön soveltamisen raja? Saako kuljettaja kertoa mitä asiakkaan tuttava on tehnyt, jos asiakas itse oli paikalla tapahtumahetkellä? Näinkin absurdilta kuulostava skenaario muuttui takapenkilläni viime yönä todeksi - Rollon (tiistai)yössä kaikki on mahdollista.

Keski-ikäinen nainen tuli alta parikymppisen miehen kanssa kyytiin. Mies, joka paljastui mainitun naisen vahvasti humaltuneeksi pojaksi, halusi jäädä matkan varrella ravintolaan. Nainen otti pojan Teinivisan talteen ettei koko tili tyhjenisi ravintolassa ja poika jäi jatkamaan iltaa pienehkön käteiskassan kera äidin mennessä kotiin.

Muutamaa tuntia myöhemmin sama poika tuli huomattavasti paremmassa kunnossa (no money, no funny) tolpalla kysymään, pääsisikö kympillä kotiin kun kortti meni hukkaan.

- Ei se kymppi aivan riitä, mutta eiköhän se äiti maksa loput...

Muisti oli nähtävästi mennyt vielä korttiakin paremmin hukkaan, koska kaveri oli aivan ulalla illan tapahtumista. Ilme oli kyllä näkemisen arvoinen kun kerroin, että kortti on varmassa tallessa kotona - raukka oli panikoinut pari tuntia ja ehtinyt jo kuolettaakin korttinsa väärinkäytösten pelossa.

Ajoin pojan kotiin ja matkalla referoin hänelle illan tähänastiset tapahtumat niiltä osin mitä tiesin, koinhan velvollisuudekseni täyttää nämä alkoholin aiheuttamat mustat aukot asiakkaani tiistaiyön aikajanassa. Perillä poika jätti kympin etumaksua ja kävi hakemassa loput rahat sisältä, joten minun osaltani loppu hyvin kaikki hyvin. Tai ainakin melkein.

Riitahan siellä kotipuolessa kuulosti syntyvän kun rajuimpia kapinavuosiaan elävä temperamenttinen nuorimies ei täysin ymmärtänyt äidin huolenpidon hyviä tarkoitusperiä. Toivottavasti hän vielä joskus osaa arvostaa sitä. Havainnoin tilannetta sen verran, että totesin oven avanneen nuoremman velipojan ja äidin yhdessä saavan kiukuttelijan rauhoittumaan ja poistuin paikalta.

Olisiko minun sittenkin pitänyt kylmästi sanoa pojalle, että kävele kotiin jos ei rahat riitä? Ajaa kaveri kotiin ja jättää loppuosa velaksi? Mielestäni tein oikein, vaan enpä osannut odottaa sitä huutoa mikä kotona nousi ja josta naapuritkin varmasti saivat osansa.

Vaikeneminen on kultaa, itsehillintä platinaa ja erehtyminen inhimillistä.

maanantaina, heinäkuuta 17

Paikannusvaikeuksia

Datalle tulee tilaus: "Katuosoite ##, sisäpiha" Kurvaan osoitteeseen ja pistän mittarin raksuttamaan odotustaksaa. Ketään ei näy muutamaan minuuttiin, kunnes kuulen parvekkeelta huudon:

-Hei taksari, aja tonne kadun puolelle. Kaveri soitti että se oottelee nyt siellä.

Kierrän korttelin ja pysäytän auton Parvekemiehen (joka ilmeisesti on tilannut taksin vieraalleen) osoittamaan paikkaan, jossa ei myöskään näy ketään. Nyt alkaa jo sapettaa. Jätän mittarin päälle, lukitsen ovet ja kävelen takaisin pihan puolelle katsomaan josko Parvekemies olisi vielä parvekkeellaan. Eipä ollut, mutta palatessani löydän änkyräpullosta naukkailleen asiakkaan riuhtomassa lukittua ovea. Miehen huomatessa minut alkaa huuto:

- Onpa kyllä harvinaisen tyhmä taksikuski kun ei osaa tulla tuonne [läheisen ravintolan] pihalle mihin tilattiin!

Kerroin ystävällisesti sedälle mihin auto oli tilattu ja mitä Parvekemies oli minulle kertonut. Ei tainnut mennä perille, koska määräosoitteessa setä toteaa happamasti:

- Jaa että sinun töppöilyt makso neljä euroa ylimäärästä.

Voi jumalauta! Nyt paloi tuurarilta pinna.

- Se on kyllä ihan varma, että meikäläisen töppöilyt ei maksaneet tässä yhtään senttiä! Katsokaapa nyt, tässä ruudussa lukee tilausosoite: "Katuosoite ##, sisäpiha" Minä menin sinne ja ketään ei näkynyt. Sitten se teidän kaveri huusi parvekkeelta, että aja sittenkin kadun puolelle ja sielläkään teitä ei näkynyt. Kyllä siinä vaiheessa on joku muu kuin minä töppöillyt, jos asiakas vaeltelee tilausosoitteesta korttelin päähän [läheisen ravintolan] edustalle.

Mies maksoi kyydin, poistui autosta eikä puhunut enää sanaakaan.

Mikä on, kun ei säädöt riitä?

Vaihdoinpa tänään ruotsalaisesta japanilaiseen ajoneuvoon. Työkalujen paremmuudesta en sano mitään, sotahan siitä syttyisi, mutta kerronpa vain että pitkäjalkainen ja lyhytkätinen tuurari ikävöi ruotsalaisen konttorin työasentoa.

keskiviikkona, heinäkuuta 12

Jet lag?

Krapulainen asiakas kävelee ovelta autolle.

- Huomenta.

- Hyvää huomenta... Ajapa Pistoon.

- Tuota... onkohan Pisto vielä auki tähän aikaan?

- No on kai se nyt tähän aikaan auki!

- 6.20 aamulla?

- Älä valehtele? Voi v***u... mulla on tainnu mennä vuorokaudenajat sekasin. Olipa hyvä kun sanoit. Ajelepa kuitenkin keskustaan, mie mietin matkalla mitä tehdään.

tiistaina, heinäkuuta 11

Nestetankkausta

Eräs asiakkaani, matkalla A:sta B:hen, halusi käydä matkan varrella kaupassa. Perillä hän pyysi minua kantamaan ostokset hänen asunnolleen: seitsemän litraa vähälaktoosista maitoa kahdessa muovikassissa ja korillinen Hartwallin Vichyä, niitä 33cl lasipulloja. Eikä mitään muuta.

Hän oli varautunut taisteluun isoa, pahaa Neste-Hukkaa vastaan.

sunnuntaina, heinäkuuta 9

Maakyytejä

Kuittasin datalta pyöräkuljetuksen Harunosta (paikallinen pizzeria) klo 3.50 aamulla. Tilaus ei ollut kovin vanha, mutta asiakas oli kuitenkin ehtinyt jo häipyä joten otin ensimmäisen tarjokkaan kyytiin:

- Lähetkö viemään Ranualle?

Ehtiessäni takaisin eläintarhataajamasta Rovaniemi Rock cityyn tuli Pöykkölän kohdalla datalle kyytitarjous: keskussairaala ensiapu. Asiakas odotteli Kelan matkakorvauslappu kourassa ja lähdettiin Vanttauskoskelle.

Miksei näitä pitkiä kyytejä satu kohdalle hiljaisina arkiöinä?

lauantaina, heinäkuuta 8

Huijari

Raha-asioissahan ei saisi hutiloida, mutta kävipä semmoinen kämmi viime yönä. Vastasin asiakkaalle väärin rahasta, ja arvaapa mitä siitä seurasi? No tietenkin:

- Enkös... miehän annoin sulle kakskymppisen!

- Ööö... anteeksi! Niin annoittekin, nyt mulla kävi kämmi. Tässä, olkaapa hyvä.

- S*****A! KYLLÄ MIE VIELÄ LASKEA OSAAN! SIEHÄN YRITIT HUIJATA MINUA! S******n sutki taksikuski...

Eipä siinä selittelyt auttaneet kun raivostunut miekkonen poistui Rollon yöhön. Tuskinpa kukaan täysjärkinen kuski yrittää varastaa (humaltuneeltakaan) asiakkaalta antamalla tahallaan liian vähän vastarahaa.

-------------------------------------------

Voimakkaasti päihtynyt alkuillan kulkija oli kyytiä vailla. Pistin mittarin päälle asiakkaan istuessa kyytiin ja osoitekin selvisi pienen kalastelun jälkeen. Liikkeelle lähdettäessä asiakas avautuu.

- Aika paljon sie meinaat multa kyllä velottaa.

- Kyllä siinä on aivan taksapäätöksen mukainen lähtömaksu ja tuon odotusajan maksu siihen päälle. Voit tarkistaa hinnoitteluperusteet tuosta kojelaudassa olevasta hinnastosta.

- Mie teen sinusta valituksen!

- No teepä kuule aivan rauhassa...

Kenelleköhän minä voisin valittaa, kun samaisen asiakkaan maksukyky jäi viisi euroa vajaaksi?

keskiviikkona, heinäkuuta 5

Verovarojen väärinkäyttöä?

Taas on ollut SE päivä, jota moni odottaa: Kelan eläkkeet, avustukset ja tuet kolahtavat tilille alkukuusta. Valtaosa etuuksien saajista käyttää rahat siihen mihin ne on tarkoitettukin, eli jokapäiväiseen elämiseen ja laskujen maksamiseen, mutta sitten on tämä yksi kansanryhmä joka ei ole kahteen viikkoon köyhä eikä kipeä ja rahojen loputtua loppukuukausi kuijotellaan kavereiden vipeillä tai nälissään.

Työmaalla sen huomaa tiettyihin osoitteisiin tulevina tilauksina: vahvasti humalaista asiakasta / asiakasjoukkoa pitää odotella pitkä tovi, haju on kamala ja verbaalinen ulosanti vieläkin etovampaa kun retostellaan että "kyllä mulla on varaa maksaa!", muista retostelun aiheista puhumattakaan. Pikkurikollisia, alkoholisteja, kaikkia näitä meidän suosikkiasiakkaita. Matka on yleensä Alkon ja/tai tupakanostopaikan kautta toiselle puolelle kaupunkia samantasoiseen osoitteeseen, matkatavaroina mäyräkoira ja muovipussillinen sekalaisia juomia. Välillä saatetaan pysähtyä tien varteen ihan vain siksi, että jollakin matkustajista tekee mieli polttaa tupakat ja istuskella hetki ulkona! Taksinkuljettajana minä en valita, jos kyyti maksetaan niin kyllähän minulle passaa näinä hiljaisina kesäpäivinä istua parkissakin mittari päällä, mutta veronmaksajana minua suoraan sanottuna ottaa päähän.

Onkohan Kansaneläkelaitos tarkoittanut nämä tuet siihen, että kaikki rahat ryypätään ja ajellaan taksissa samalla viikolla kun ne tipahtavat tilille? Ei varmasti. Onko se kenenkään etu? Vielä vähemmän. Rahojen loppuminen ajaa viinahuuruiset syrjäytyneet epätoivoisiin ja järjettömiin tekoihin, näitä juttujahan luemme lehdistä jatkuvasti. Ja kuka maksaa? No valtio tietenkin kun syyllisillä ei ole varaa. Sairaalakuluja, vankilapalveluita, vahingonkorvauksia, hautajaisia... You name it, they do it.

Mikä sitten olisi vaihtoehto? No esimerkiksi avustuksien maksaminen tositteita vastaan näille tunnetuille ihmisryhmille. Loukkaisiko se yksilönvapautta? No aivan varmasti, mutta loukkaa sekin että nämä tyypit saavat vetää viikon viinaa ja sitten tappaa jonkun viattoman lähtemällä kännissä auton rattiin tai tekemällä jotain muuta yhtä fiksua. Tiedän, on naiivia kuvitella että Kelalla olisi resursseja alkaa syynäämään kenenkään menoja, mutta joskus vain ihmetyttää kun opiskelijat elävät köyhyysrajan alapuolella ja näille pikkurikollisille ja tapajuopoille syydetään viinarahaa vuodesta toiseen - näille, jotka eivät edes yritä päästä omavaraisiksi ja hyödyttää yhteiskuntaa omalla panoksellaan.

------------------

Huh huh, kylläpä helpotti kun pääsi avautumaan.

Kiirettä pitää

- Mie laitan tämän pussin tuohon penkille kun lapsivesi tuli justiin... Keskussairaalaan, kiitos.

Onnea vain tuoreelle äidille ja jälkikasvulle. Pehmo tuurarikin vähän liikuttui paluumatkalla, ensimmäinen synnyttäjä on varmaan jonkinlainen merkkipaalu taksikuskin työuralla.

sunnuntaina, heinäkuuta 2

Superviikonloppu

Rollon yössä oli monenlaista kulkijaa, kun mukana olivat paikallisten suuruuksien lisäksi myös jutaajat, lentopalloilijat sekä maratoonareiden ja pyöräilijöiden huoltojoukot. Vilinää riitti, yöllä luonnollisesti vähän enemmän kuin päivällä.

--------------------------------------

Kolmissakymmenissä oleva, kotiosoitteesta päätellen hyvin toimeentuleva pariskunta on pikkutunneilla matkalla ravintolasta kotiin, molemmat istuvat takapenkillä. Rouva avautuu ääneen:

-V***u että tuo on p***a paikka! En enää ikinä mee sinne! Silloin harvoin ku mie jossakin käyn, niin se v***n m****u portsari heittää minut ulos! Ihan noin vain, s******n k***ä jätkä...

-No oliko sinun pakko lyödä sitä naista? mies kysyy rauhallisesti.

-Se v***n ämmä oli mun tiellä!

-No ehkä se ei tehny sitä tahallaan...

-No v***u varmasti teki! Sen kerran ku mie jossakin käyn ja haluan laulaa sen yhen laulun, niin se s******n v***n h***a p********ä ämmä v***u s*****a seisoo minun eessä että mie en voi laulaa! V***u s*****a... v***u mä voisin vetää kaikkia niitä h****a turpaan siellä! V***u ihan tahallaan se seiso siinä mun eessä!

-Et sie voi tietää että se nainen oli h***a, mies yrittää keventää tunnelmaa huonolla menestyksellä.

-No olkoon sitte vaikka s*****a l***a!

--------------------------------------

No se lausunto ainakin tuli tunteella.