sunnuntaina, toukokuuta 28

Aamuyön aurinko

Mistä tietää, että Lappiin on tullut kesä?

Yövuorossa kaipaa aurinkolaseja.

lauantaina, toukokuuta 27

Lordin kebab-kioskille!

Huhut blogaamiseni loppumisesta ovat vahvasti liioiteltuja.

Tulipa pidettyä vähän vapaata taksihommista muiden kiireiden vuoksi... ja teki muuten ihan hyvää henkiselle ja fyysiselle terveydelle. Suosittelen lämpimästi muillekin lajitovereille.

Pätkävuoro alkoi ihan mukavasti, ensimmäiset kaksi asiakasta olivat oikein poikkeuksellisen miellyttäviä ja hyväkäytöksisiä jolloin saattoi jo arvata, että seuraava kyyti ei mene putkeen. Ja eihän se mennyt: kolmannen keikan tiesi jo kuitatessaan varmaksi jullikaksi, mikä ruuhkaisena yönä - ruuhkan tarkoittaessa vaikeuksia saada auto mahtumaan tolpalle - harmittaa tavallistakin enemmän. Viirinkankaalla käydyn hukkareissun jälkeen olikin aivan erityisen hiljaista. Olisivatkohan ihmiset säästelleet paukkuja seuraavan viikonlopun lakkiais- ja päättäjäisriehoja varten?

Illan pakollisesta Lordi-fanituksesta huolehtivat keskisuomalaiset kaverukset, jotka olivat hypänneet pohjoisen junaan suunnitelmissaan omat kansanjuhlat Putaansuun kotimaisemissa suurten massojen suunnatessa kulkunsa Tsadiin. Onhan se Kauppatori täälläkin, mutta ainakin median välittämien kuvien mukaan Helsingissä oli vähän parempi meno kuin meidän Kauppatorilla. Mutta hauskaa oli näilläkin matkaajilla ollut ja sehän on pääasia.

- Me halutaan sinne Lordin kebab-kioskille! Onko se kaukana?
- No sen verran että kyllä teän kannattaa taksi ottaa, hypätkäähän kyytiin.

Käytiin Torikeitaalla hetki pohtimassa josko otettaisiin vähän ruokaa mukaan, mutta jonottaminen ei kiinnostanut ja suunnattiin miekkosten hotellille. Hotellin ovella mieli kuitenkin muuttui ja lähdettiin sittenkin hakemaan ne maankuulut kebabit, mutta pahaksi onneksi Keidas oli juuri laittanut lapun luukulle.

- Ei oo totta, tultiin Jyväskylästä asti tänne syömään Lordi-kebabit ja tää paikka on kiinni!

Harmillinen takaisku. Suosittelin herroja käymään matkalla rautatieasemalle syömässä kebabit Keitaalla. Rovaniemen matka ilman Torikeitaan kebabia on kuin maito ilman laktoosia, kyllähän siitä selviää mutta vain jos on pakko.

maanantaina, toukokuuta 1

Palveluammatti, mutta...

...rajansa kaikella!

Asiakas odottaa pihaliittymässään käsi ojossa, oletettavasti hän haluaa saksalaisen laatuauton ovenkahvan käteensä. Saamansa pitää.

- No hei! Viepä minut Yhteen Pubiin.
- Yhteen Pubiin, selvä homma.

Ehdin ajaa parisataa metriä:

- Saanko mie pussata sinua?
- Öh... älä pussaa.
- No oletpa kyllä... sie olet kyllä aika ihana. Tykkääkkö sie minusta yhtään?
- Suoraan sanottuna en!

Keski-ikäinen homoseksuaali sai pakit eikä varmaankaan ollut ensimmäinen kerta. No, toivottavasti en loukannut liikaa hänen tunteitaan... (Yäk!)

Ulos hanskalaatikosta, osa II: Tuurarin kuljettajanumero

Anonymiteetti on hauska juttu, mutta eihän kenenkään henkilöllisyys näin pienessä porukassa loputtomiin voi pysyä salassa... Joku tietää, muutama arvelee, joitakin ei vois vähempää kiinnostaa ja joku luulee tietävänsä vaikkei tiedäkään.

Mutta tässäpä teille, hyvät paikalliset lajitoverit: keskikokoinen arvoitus nimeltään 'Tuurarin henkilöllisyys' ratkeaa! Tai no, ainakin melkein. Nimeäni en pistä tänne kaikkien pällisteltäväksi, mutta kerronpa että kuljettajakortin numero on 145. Ainakin toimistolla varmaan tiedetään kuka sitä höylää, ja sieltähän asiaa voi tiedustella jos kiinnostaa.

P.S. Pyydän anteeksi sinulta, kenelle valehtelin tästä asiasta päin naamaa. Kadun tekoani, tekoni ei tule toistumaan. :)