sunnuntaina, helmikuuta 26

Mikä mättää taksityössä?

Sattuipa eräs vapaalla oleva kollega kyytiin. Keskustelumme kääntyi luonnollisesti hyvin pian työasioihin. Hän muisteli uudenvuodenyön kiireitä.

Ruuhka-aikanahan tulee väkisinkin eteen tilanteita, että tilaus jää roikkumaan niin pitkään että asiakas ehtii kadota ennen kuin taksi tulee. Se on aivan normaalia - asiakkaan kannalta toki ikävää, mutta kyllä kuskiakin harmittaa käydä turhaan pyörittämässä mittaria muiden ajaessa keikkaa tukka putkella. Nyt joku huutaa "vapauttakaa taksiala! luvat kaikille halukkaille!", eiks niin? No vapauttakaa vain, mutta kannattaa muistaa että suuremmalle automäärälle on todellista tarvetta vain muutamana iltana vuodessa; pikkujouluaika, uusivuosi ja pari paikallista tapahtumaa. Loppuaika sitten istutaan tolpalla tyhjänpanttina kun keikkaa ei riitä.

Takaisin aiheeseen. Hän kertoi eräästä naisesta joka oli tullut kyytiin joltakin tolpalta, en muista enää mistä. Nainen oli kysynyt veisikö kollegani hänet kotiin Muurolaan, joka on kolmattakymmenettä kilometriä etelään Rovaniemeltä. Edellinen suhari oli kuulemma sanonut, ettei oikein viitsisi lähteä kun on niin kovasti keikkaa kaupungissa... siis hetkinen! Jokainen kuskihan tietää, että kiireaikana tuollainen pitkä kyyti ei ole paras mahdollinen kun sieltä joutuu varmasti tulemaan tyhjänä takaisin, mutta taksin tehtävähän on viedä asiakas sinne minne hän haluaa. Vai olenko väärässä?

Onko meillä tosiaan varaa valikoida asiakkaita? No onhan meillä. Meidän ei tarvitse ottaa asiakasta kyytiin, jos on oletettavissa että hän on vaarallinen, sotkee auton tai ei pysty maksamaan. Mutta kyseisen naisen tapauksessa nämä tuntomerkit eivät täyttyneet, hän oli vain "huono keikka" joka kuitenkin sääntöjen mukaan pitäisi hoitaa. Toivottavasti tämä oli vain yksittäinen virhe joita sattuu jokaiselle - jopa minulle, vaikka lähes täydellinen olenkin - mutta pelkäänpä että naisparan kokemus ei ollut ainutkertainen. Olen minäkin toki hylännyt kyytitarjouksen datalta kun korttelin päässä on näkynyt käsipysty, mutta vähän kauemmas menevää asiakasta minulla ei kyllä ole kanttia jättää palelemaan vain sen vuoksi, että oma tuntiansioni hänen palvelemisestaan hieman kärsii. Ratin takana selventää kansantajuisesti miksi pitempi ei ole aina parempi.

Tähän tuntiansioasiaan kiteytyy taksialan suurin ongelma. Kiinteä tuntipalkka lopettaisi asiakkaiden valikoimisen, kun kuljettajalle ei ole merkitystä onko koko ajan kyyti päällä vai joutuuko välissä ajelemaan tyhjänäkin. Mutta tällöin kuljettajalla ei ole myöskään motivaattoria olla ahkera, kun saman verran tienaa vähän rauhallisemmallakin ajolla. Tästä tilanteesta kärsii tietysti isäntä, jolla ei juuri ole mahdollisuutta valvoa tekeekö kuski töitä vai istuuko hän Shellillä kahvilla... jälkimmäinenhän ei tunnetusti auta laskujen maksamisessa. Nykyinen tulospohjainen palkkaus motivoi kuskeja, joskus jopa vähän liikaakin. Työ on välillä melko stressaavaa, ja paineitahan poistetaan vähäisellä vapaa-ajalla tavalla x tai y.

Kuulemani perusteella taksi on melko huonossa huudossa yleisön keskuudessa. Kuljettajakunnan ammattitaito ja ennen muuta käytös on kirjavaa ja muutamalle yksittäiselle asiakaspalvelun peruskurssi olisi enemmän kuin tarpeen - itsekin mielelläni sellaiselle osallistuisin jos mahdollisuutta tarjotaan. Nykyisellä palkkauksella ja työajoilla on kuitenkin turha toivoa, että alalle halukkaita työntekijöitä riittäisi valikoitavaksi asti - autoilijan on yleensä pakko palkata kenet vain saa, ja sen kyllä asiakaskin huomaa aivan liian usein. Tiedänpä joistakin lajitovereista lähteneen valituksiakin toimistolle, vein kerran tuohtuneen asiakkaan kotiin jolla oli edellisen taksin numero tarkasti mielessä... En tiedä sitten mikä toimiston linja on näiden valitusten suhteen.

lauantaina, helmikuuta 25

Turvavyö

Keski-ikäinen, kaikin puolin siistin oloinen pariskunta kipuaa kyytiin yöllisten kebabien jälkeen. Kotiosoite omakotialueella Syväsenvaarassa löytyy parilla painalluksella karttapohjalta ja lähdemme liikenteeseen. Takana istuvan parin mies kiinnittää turvavyön johon täysin tolkuissaan oleva, vain pari rentouttavaa nauttinut nainen kiinnittää huomion:

"Mitä sie teet? Laitakko sie vyön kiinni?"
"Joo, pitäähän se olla. Laita vain sieki."
"Kuski hei, eihän takapenkillä tarvi käyttää vyötä?"

Tämä on taas tämä maailman yleisin harhaluulo taksista... koskahan Taksiliitto keksisi painaa pikku tarran kiinnitettäväksi autoon, jossa kerrotaan tieliikennelain 88 §:n määräämästä turvavyön käyttöpakosta? Valaisen rouvaa aiheesta.

"Kyllähän se lain mukaan on niin, että ainoa joka tässä autossa saa matkustaa ilman vyötä on kuljettaja. Muita koskee samat säännöt kuin siviililiikenteessäkin."

Tässä vaiheessa olin itsekin kiinnittänyt vyön kuten yleensäkin maantielle mennessä. Välillä keskustasta Syväsenvaaraan on olemassa yleisesti tiedetty hirvivaara, josta huomautan takanani istuvaa rouvaa niin kohteliaasti kuin osaan. Kerron, etten ole kovin kiinnostunut saamaan asiakasta niskaani äkkipysähdyksen vuoksi.

Hän ei suostu kiinnittämään vyötä.

"Ei kukaan ole sanonu mulle, että takana pitää olla vyöt! Mä olen kuule ajanu autoa kakskymmentä vuotta, enkä mä ikinä ajattele että kohta tuolta hyppää hirvi eteen. Voihan sitä vaikka tippua meteoriitti auton päälle tai kaatua kotona ja kuolla siihen! Ja sehän on sitä paitsi kuskin vastuu jos asiakas ei pane vyötä!"

Olisikohan Tilastokeskuksella tutkimustietoa meteoriitti- ja hirvikolarien suhteesta?

Muuten aivan mukavanoloisen rouvan asenne pistää suututtamaan. Hänen mielestään 20 vuotta autolla töissä ja kaupassa käynyt tietää kaiken ajamisesta, liikennesäännöistä ja lain määräyksistä... En edes väitä hallitsevani mitään edellä mainituista osa-alueista paremmin. Teen vain työtäni.

"Kyllä se on ihan asiakkaan oma vastuu jos tämä on täysi-ikäinen eikä tarvitse holhoojaa tai vastaavaa. Ja kyllähän takapenkillä on ollut turvavyöpakko ainakin niin pitkään kuin minulla on kortti ollut."

Mies seuraa väittelyämme kiinnostuneena ja enimmäkseen hiljaa. Kiistamme jatkuu kotiovelle saakka.

Rouva ei suostu myöntämään olevansa väärässä, ja useimmat hänen argumenteistaan jäävät täysin minun ymmärrykseni ulkopuolelle. Pelastaako se hänen henkensä, vaikka se olisikin kuljettajan vika että törmäsi hirveen? Mieleni tekee tehdä äkkijarrutus ja demonstroida ylimielisesti käyttäytyvälle asiakkaalle mitä tapahtuu kun ei käytä vöitä... sitten järki voittaa ja nielen kiukkuni. Perillä rahastan kyydin kuten aina, mutta hyvänyön toivotuksien lisäksi kehotan rouvaa pohtimaan keskustelumme aiheita. Tiemme erosivat ainakin näennäisen sopuisasti.

Olisipa ollut mielenkiintoista kuulla mistä pariskunta keskusteli niin vilkkaasti sisään mennessään.

...

Valitettavan harva asiakas ja vielä harvempi kuljettaja käyttää turvavyötä. Onhan se kuljettajan kannalta turvallisuuskysymys suuntaan jos toiseenkin, mutta kyllä kyydistä näkee heti uskaltaako itsensä kahlita penkkiin vai ei. Mielestäni on hyvä asia, että nykyisellään kuljettajalla on vapaus päättää turvavyön käytöstään.

Asiakkaiden turvavyön käyttämättömyyteen ainoat syyt ovat laiskuus ja tietämättömyys. Useimmat näistä ovat liian laiskoja pannakseen vyötä turvallisuutensa vuoksi, ja jotkut eivät tee sitä edes poliisin pelossa kun eivät tiedä että sitä tulisi käyttää. Harvoinhan taksit joutuvat onnettomuuksiin ajomääriin suhteutettuna, mutta voi se rattijuoppo törmätä taksiinkin.

Mietipä sitä illalla taksia tilatessa.

maanantaina, helmikuuta 20

Northern lights

Kaukaa tullut, melko iäkäs turisti olisi halunnut nähdä revontulet. Sää ei suosi, sataa lunta... ja ylihuomenna hän palaa jo kotimaahansa. Minua harmitti hänen puolestaan. Vaikka rahalla saa matkan maailman ääriin, niin kirkasta taivasta ei.

torstaina, helmikuuta 16

Top-4 taksiasiakkaat

YleX:n aamushown innoittamana päätin laatia oman listan aiheesta taksiasiakkaat. Tässä se tulee:

4. "Kuule kuski, mulla on niin paljon rahaa, että mä voisin maksaa tän kyydin vaikka sata kertaa..."
Rahastushetkellä kuitenkin valitettavan usein selviää, että ne runsaat rahat on nyt valitettavasti varastettu/ryypätty/hukassa, ja nyt pitäisi saada kyyti laskulle kun sitä luottokorttiakaan ei löydy mistään. Tippiä nämä tyypit eivät anna ikinä.

3. "Hei viittitkö heittää mut kämpille, rahaa ei ole mutta saat tämän kännykän pantiksi?"
Aivan. Taksin palveluala laajenee, nykyään se toimii myös panttilainaamona... NOT! Olisko kannattanut ottaa pari vähemmän, niin olisi likviditeettiä vielä kotimatkaankin? Tai vaikka jättää kotiin taksiraha? Poikkeuksia, ns. säälittäviä tapauksia toki on ja ne mietitään erikseen, mutta pääsääntöisesti taksissa ei matkusteta velaksi.

2. "Anteeksi ku mie olen näin päissään..."
Myöhäiskeski-ikäinen asiakas on jo laskuhumalan puolella. Maksu kyllä hoituu, mutta rypistynyttä seteliä pitää kaivaa taskusta ainakin viisi minuuttia - toiminta näyttää hidastetulta filmiltä. Vaihtorahat varisevat penkin alle, ja niitä pitää etsiä toinen viisi minuuttia. Yleensä nämä asiakkaat sattuvat kyytiin kaikkein kiireisimpään aikaan, juuri kun ravintolat sulkeutuvat.
"Joo kiitos, ja anteeksi, kyllä mie tästä nyt pääsen..."
Vakuutteluistaan huolimatta asiakas kompuroi viimeistään kolmannella askeleella, ja jos hän sattuukin pääsemään ovelle ilman apua ei avain meinaa millään osua lukkoon. Yleensä joudun auttamaan oven avaamisessa ja heittämään avaimet perässä sisälle - minun vastuuni loppuu siihen kun asiakas on turvall(aan/isesti) eteisessä.

1. "Mennään sinne... sinne... no kyllä sä tiedät."
Ei, valitettavasti taksinkuljettaja ei tiedä kaikkien ihmisten osoitteita.
"Mä en muista sitä osotetta, mutta aja tonnepäin... ja tästä oikeelle... ja vasemmalle... ei, ei sinne! Tonne oikealle meän piti kääntyä!"
Niin. Vasen ja oikea menevät asiakkailla yllättävän usein sekaisin. Varsinkin jos kompassineula kelluu alkoholissa.
"Mä jään tähän... se on tasan."
Nämä velikullat jättävät yllättävän usein runsaat juomarahat, jos heitä vain jaksaa kuunnella hermostumatta.

sunnuntaina, helmikuuta 12

Iloa ja surua

Teinityttö toteaa kyydin päätteeksi kuskin olevan aivan v---n tyhmä, kun se ei ottanut viittä henkeä takapenkille. Hänen ystävänsä, jotka yrittävät rauhoitella angstista nuorta naista, ovat kuulemma kuljettaneet ylikuormaa useasti.
...
Vakavasti sairaan vanhuksen omaiset palaavat sairaalasta kotiin. Hoitaja oli kutsunut heidät sinne keskellä yötä. Itku ei ole kaukana, mutta takapenkillä istuva mies yrittää peittää tunteensa tiuskimalla muille. Hän ei kuulemma siedä lässytystä.
...
Australialainen vaihto-opiskelija sukeltaa cowboy-hattu päässään pää edellä takapenkille. Hänen seurueensa on menossa jatkoille Tivolin rantabileistä ja tunnelma on katossa. Kuljettajaa hymyilyttää aussipoikien jutut vielä paluumatkallakin.
...
Keski-ikäinen, alkoholin vaikutuksen alainen mies on kadottanut avaimensa, rahansa ja puhelimensa tunnusluvun. Onneksi kolmannesta osoitteesta löytyy ystävä joka auttaa.
...
Erään kollegan isä lähtee kotiin ennen pahinta ruuhkaa. Matkalla hän kysyy tunnenko hänen jälkeläistään ja miten olen viihtynyt ratin takana. Perillä saan kaksi euroa tippiä.
...
Nuori nainen on ottanut muutaman liikaa. Kotiosoitteessa Visa Electronin varmennus ei onnistu ja soitto pankkiin varmistaa asian: tilillä on vain 37 senttiä rahaa. Vaihdamme yhteystietomme, otan häneltä allekirjoituksen velkalappuun ja näppäilen mittariin 49E.
...


Takana on jälleen yksi yö täynnä yllätyksiä.

lauantaina, helmikuuta 11

Vappuhumua

Ajelin vuoron aluksi Pohjanhovin tolpalle, kun radiosta pärähti keskiyön uutiset: "Tämä on Radio Novan vappupäivän uutislähetys, hyvää huomenta." Okei...

No, tulihan sieltä perään ajankohtaisetkin uutiset. Pian sen jälkeen kyytiin kiipesi asiakaskin, ja ilta tuntui lähtevän hyvin käyntiin.

Rauhallista... aivan turhan rauhallista. Ei kannata tuntipalkkaa paljon laskeskella. Alueeltakaan ei tärpännyt yhtään paluukyytiä, vaan joka heiton jälkeen pitää ajaa tyhjänä keskustaan. Ravintoloiden sulkemisajan lähestyessä kuittaan datalta Legendan, josta nousee kyytiin keski-ikää lähestyvä, melkoisen humaltunut mieshenkilö naisystävänsä kanssa.
- Iltaa!
- No iltaa. Mennään ... viiteentoista.
- ... viisitoista, no sehän kyllä passaa.
- Tiätsä missä se on? Osaatsä ajaa sinne? mies kysyy ivallisesti.
- Joo, eiköhän se löydy.
Totean osaavani perille ilman kartan tai kartturin apua. Lyhyehkö matka etenee rauhallisissa merkeissä, ja määränpään lähestyessä pysäytän mittarin jo parisataa metriä aiemmin mukavaan tasasummaan. Käännyn viidentoista pihaan ja kysyn leikilläni että no, osasinkos minä oikeaan paikkaan?
- Mites se kuule on, maksanko mä siitä sulle vai maksanko mä itelleni kun mä kävelen viiskyt metriä takasinpäin? mies kysyy lompakkoa kaivaessaan.
- Eikös meän pitäny viiteentoista mennä?
- Joo, mutta ei tämä ole se.
- Ai ei vai? No mennäänpä sinne oikeaan osoitteeseen. Mittari on pysähtyny jo aikaa sitte, älä siitä huolehdi.
Epävarmuuden häivähdys kulkee lävitseni, kyllä tämän piti olla viisitoista... asia varmistuu talon seinältä ja epävarmuuden työntää tieltään pieni ihmetys: me olemme asiakkaan nimeämässä osoitteessa.
- Katopa tuonne seinälle, kyllä tämä on ... viisitoista.
- Eikä ole. Sie menit ohi, aja vain takasi päin. mies vastaa katsettaan kohottamatta.
- Muistikkohan sie Jussi (nimi muutettu) osoitteen ihan oikein? nainen kysyy.
- Joo. Se on ... viistoista.
- No, ihan miten vaan...
Pyrin hiljaa mielessäni ymmärtämään humalaisen asiakkaan järjenjuoksua, eipä näiden kanssa riitelemään kannata alkaa.
- Sano nyt kuskille mihin pitää mennä! nainen takapenkiltä sanoo seuralaisensa käytökseen ilmeisen turhautuneena.
Hiljaisuutta.
- Se on... tämä. Pysäytä tähän.
Höylään kyytimaksun pankkikortilta ja pariskunta poistuu talon numero yksitoista kohdalla. Poistuessaan nainen pahoittelee seuralaisensa käytöstä, "älä välitä tosta Jussista, se on niin kännissä... hyvää yötä!"
- Eipä tässä mitään... hyvää yötä.

torstaina, helmikuuta 9

Tästä se lähtee.

Nonni, minäkin laitoin oman blogin.

Viime viikonloppu oli melko rankka työmaalla, ja nyt on sitten mennyt koko viikko siitä toipuessa... sunnuntaiyönä nukuin 14 tuntia, maanantaina viisi, tiistaina normi kahdeksan ja nyt keskiviikkona uni ei tullut puoli yhteen mennessä... Rytminvaihdot on syvältä. Ja poikittain. Pitää vain olla tyytyväinen, että tällainen unettomuus ei ole mulle tavallista.

Tänne tulee juttua näkemistäni ja kuulemistani asioista Rollon yössä, joskus harvoin päivässäkin. Henkilöiden nimiä, tarkkoja tapahtumapaikkoja tai aikoja en julkaise yksityisyydensuojan vuoksi, mutta moni juttu on ainakin minun mielestäni mielenkiintoinen vaikka päähenkilönä onkin tuntematon Matti tai Maija Meikäläinen jostakin päin Rovaniemen laajaa kaupunkia. Blogiesikuvani, eli toisin sanoen innoitus bloggaamisen aloittamiseen, on Elämää ratin takana -blogi, joka kertoo päätoimisen taksinkuljettajan kokemuksista Helsingin liikenteessä. Itse yritän saada voita leivälle satunnaisella ratin vääntämisellä, mutta tuurarikin näkee ja kokee joskus ihmeellisiä asioita.

Täällä Napapiirillä on muuten aina joulu. Voi kamala jos tontut tietäisivät mitä kaikkea tuolla ulkona oikeasti tapahtuu..!