lauantaina, elokuuta 5

Gone Fishin'

Kurvaan tilausosoitteeseen viittä vaille yksi perjantain ja lauantain välisenä yönä. Parkkipaikalla on kaksi miestä, toisella maastohousut ja villapaita, toisella farkut ja huppari. Kantamuksina ovat teltta, pari urheilukassia sekä kalastusvälineet.

- Terve! Nyt viet meidät kalaan.

Hieman, ei kuitenkaan tolkuttomasti, ilolientä nauttineet kaverukset ovat keksineet lähteä öiselle kalaretkelle.

- Ajat kato sinne ja sinne, ja siellä on semmonen hyvä paikka mihin voidaan pystyttää teltta jos tulee väsy.

- Ookoo.

- Hei tulihan ne kalastusvälineet mukaan?

Lähes kaikki tarvittava oli mukana, mutta suola oli lähtötohinassa unohtunut.

- Nou hätä! Jos me jotain saadaan, niin tilataan kato uus mittari ja mennään kotiin paistamaan. Tuleehan siinä kalalle kilohintaa, mutta...

-----------------------------

Kalastus on ollut pari päivää in. Eilen eräs Lappiin kalastamaan tullut asiakas oli unohtanut välineensä lentokentälle, tänä yönä olivat nämä kalamiehet liikenteessä ja Yöradiossakin joku soittaja kertoi ikimuistoisesta kalaretkestään jossakin Lapin kairassa. Monet miesasiakkaat (urospuolisista lajitovereista puhumattakaan) kertovat myös oikein mielellään kalajuttujaan jos vain saavat rakennettua jonkinlaisen aasinsillan sen kalaisan tammukkapuronsa yli. Mikä kalastuksesta sitten tekee niin miehisen harrastuksen? En ole ikinä kuullut kenenkään naisen puhuvan suuresta saaliistaan. En edes siitä, joka pääsi karkuun.

Itse en ole kalastanut lapsuuden jälkeen kuin armeijassa, joten minulle on helppo kertoa hurjia kalajuttuja - en osaa epäillä mitään, vaikka saalis olisi ollut valmiiksi perattu ja tarinassa jäljellä vain parhaat selkäpalat. Minä olen kaupunkilainen, minä saalistan kalani pakastealtaasta.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kalajuttuja, hmm.. Niitä on tullut kuunneltua pitkin kesää ja jos minkälaisia. Metsästys on aihe joka saa tietyn porukan silmät loistamaan kuin 100w lisäpitkät. Yleensä kosken kopin lattialta saa kerätä 1kk ennen ja jälkeen metsästyskauden hylsyjä, JA PALJON! Ole siinä sitten asiaa harrastamattomana sosiaalisena persoonana jutuissa mukana..

Tuosta yöradiosta sen verran että tätä tuurarin palstaa seuraavat varmaankin valtaosin pirssikuskit, joten heitetäämpä kysymys ilmoille:
Mikä radiokanava autoissanne soi kun olette yövuorossa (olettaen että teosto yms. maksut ovat maksettu..)
Itsellä arkiöinä on äänessä radio suomi (tai junttikanava kuten eräs kolleega asian ilmaisi) ja viikonloppuisin Nova, eli tänä yönä taas Nova..

qwerty

Sedis kirjoitti...

Kalastus on isän ja pojan yhteinen hetki. Monille elämän suurimpia kokemuksia, jota myös mieluusti muistellaan elämän suurimpana kokemuksena. Myyttinen yhdessäolo konkretisoituu. Kalalla ollessa ei saa puhua paljon, mutta asiaa.

Tämä on yleistä maailmallakin. Amerikkalaisissa elokuvissa yleisin isä-poika -harrastus on tietysti baseballin heittely pihamaalla, mutta kalastus lienee yhtä selvä kakkonen.

Anonyymi kirjoitti...

"En ole ikinä kuullut kenenkään naisen puhuvan suuresta saaliistaan"

26-vuotias naisihminen ilmoittaa kalastaneensa aikoinaan hyvinkin paljon. Kerrankin uistelureissulla saatiin 8-kiloinen hauki ja sen kaveriksi 6-kiloinen hauki.

Anonyymi kirjoitti...

En ole ikinä kuullut kenenkään naisen puhuvan suuresta saaliistaan. En edes siitä, joka pääsi karkuun.

Pakko rovaniemeläisenä naisena ja tänään blogin löytäneenä sanoa, että uskon sinun olevan väärässä.

Poikkeuksiakin tietysti on, mutta harvemmin naiset käyttävät kalastamiseen siimoja ja verkkoja -tai oikeastaan käyttävätkin, mutta päällään (vrt. wear).

Naisten kalat ovat valitettavan usein limaisia ja tarttuvat helpommin naapurin koukkuun, kuten vedessä elävät lajitoverinsa, ja tietysti kaikki saalistavat mieluiten sitä parasta arvokalaa, jne.

Lähes ainoa ero syntyykin siinä, että miesten kaloilla on evät ja naisten kaloilla jalat.