torstaina, kesäkuuta 15

Airport Express

Ei, en ole siirtynyt keltaisen kilpailijan kuljettajalistoille vaikka välillä siltä tuntuikin. Vuoron ensimmäinen kyyti meni lentokentälle, paluu tyhjänä takaisin ja heti uudestaan kyyti kentälle mistä myös paluukyyti keskustaan. Tämän asiakkaan poistuessa seuraava viittoo jo hotellin ovella, että äläpä karkaa, minun pitää päästä kentälle... Lisää tällaista, kiitos! Ehdin vielä kuitata yhden paluukyydin takaisin keskustaan, mutta asiakkaat olivat valitettavasti ehtineet kadota jonnekin lentoaseman tolpalle päästyäni. Niin ja olihan vielä illan (lue: aamun) viimeinen kyytikin Helsinkiin menijä... mutta sitä ennen ehti tapahtua paljon muutakin. Kaiken kaikkiaan hyvin tapahtumarikas yö.

Alkuilta meni mukavasti vaikkei ajoa niin valtavasti ollutkaan, asiakkaat olivat siistejä ja käyttäytyivät hyvin. Vähän ennen puoltayötä tuli mielenkiintoinen ajo, 20 intialaista halusi katsomaan keskiyön aurinkoa Ounasvaaran laelta. Porukka paketoitiin kolmeen taksiin, ajettiin Sky Hotellille ja odotettiin siellä reilu tunti vieraiden ihastellessa heille niin ihmeellistä mutta meille niin tavallista luonnon valonäytelmää. Mukava keikka näin rauhallisena yönä, paitsi että nälkä pääsi yllättämään itse kullakin asiakkaita odotellessa.

Jatkossa ei ollutkaan aivan niin leppoisaa. Aivan Liian Humalainen naisasiakas oli antanut väärän osoitteen, ja käveli sitten naapuritalosta kyytiin pikku odottelun jälkeen. Myös määränpää oli vähän epäselvä, "aja tosta" tyyliin. Perillä tämä ALH sanoi menevänsä heittämään kaverin ikkunaan pari kiveä, no eihän siinä mitään kun asiakas pysyy näkyvillä joten en tullut pyytäneeksi panttia. No, kaveripa ei ollutkaan kotona ja tämä tyttö lähti kävelemään taloa ympäri lasittunut katse silmissään, minä autolla perässä. Ja nurkan takana asiakasta ei näy missään! Loistavaa. Minimoin vahingot ja tein hukka-ajon sen kummempia etsiskelemättä, mutta naama on kyllä tarkkaan muistissa...

Seuraava sekalainen seurakunta tuli Onnenpyörästä: yksi neropatti yritti poltella tupakkaa takapenkillä. Eipä poltellut pitkään. Olisi pitänyt laittaa sekin hiippari kävelemään saman tien, mutta kaverit käyttäytyivät sen verran siivosti että vein porukan perille vaikka matkalla v-käyrä kävi mainitun asiakkaan metelöinnin johdosta hetkittäin melko korkealla.

Tuntuu monesti siltä, että minä olen aivan liian kiltti näihin hommiin, mutta ajellaan nyt siihen asti että avautuu mahdollisuus parempaan. Ei tästä minulle elämäntyötä pitänyt tullakaan.

Ei kommentteja: