lauantaina, helmikuuta 11

Vappuhumua

Ajelin vuoron aluksi Pohjanhovin tolpalle, kun radiosta pärähti keskiyön uutiset: "Tämä on Radio Novan vappupäivän uutislähetys, hyvää huomenta." Okei...

No, tulihan sieltä perään ajankohtaisetkin uutiset. Pian sen jälkeen kyytiin kiipesi asiakaskin, ja ilta tuntui lähtevän hyvin käyntiin.

Rauhallista... aivan turhan rauhallista. Ei kannata tuntipalkkaa paljon laskeskella. Alueeltakaan ei tärpännyt yhtään paluukyytiä, vaan joka heiton jälkeen pitää ajaa tyhjänä keskustaan. Ravintoloiden sulkemisajan lähestyessä kuittaan datalta Legendan, josta nousee kyytiin keski-ikää lähestyvä, melkoisen humaltunut mieshenkilö naisystävänsä kanssa.
- Iltaa!
- No iltaa. Mennään ... viiteentoista.
- ... viisitoista, no sehän kyllä passaa.
- Tiätsä missä se on? Osaatsä ajaa sinne? mies kysyy ivallisesti.
- Joo, eiköhän se löydy.
Totean osaavani perille ilman kartan tai kartturin apua. Lyhyehkö matka etenee rauhallisissa merkeissä, ja määränpään lähestyessä pysäytän mittarin jo parisataa metriä aiemmin mukavaan tasasummaan. Käännyn viidentoista pihaan ja kysyn leikilläni että no, osasinkos minä oikeaan paikkaan?
- Mites se kuule on, maksanko mä siitä sulle vai maksanko mä itelleni kun mä kävelen viiskyt metriä takasinpäin? mies kysyy lompakkoa kaivaessaan.
- Eikös meän pitäny viiteentoista mennä?
- Joo, mutta ei tämä ole se.
- Ai ei vai? No mennäänpä sinne oikeaan osoitteeseen. Mittari on pysähtyny jo aikaa sitte, älä siitä huolehdi.
Epävarmuuden häivähdys kulkee lävitseni, kyllä tämän piti olla viisitoista... asia varmistuu talon seinältä ja epävarmuuden työntää tieltään pieni ihmetys: me olemme asiakkaan nimeämässä osoitteessa.
- Katopa tuonne seinälle, kyllä tämä on ... viisitoista.
- Eikä ole. Sie menit ohi, aja vain takasi päin. mies vastaa katsettaan kohottamatta.
- Muistikkohan sie Jussi (nimi muutettu) osoitteen ihan oikein? nainen kysyy.
- Joo. Se on ... viistoista.
- No, ihan miten vaan...
Pyrin hiljaa mielessäni ymmärtämään humalaisen asiakkaan järjenjuoksua, eipä näiden kanssa riitelemään kannata alkaa.
- Sano nyt kuskille mihin pitää mennä! nainen takapenkiltä sanoo seuralaisensa käytökseen ilmeisen turhautuneena.
Hiljaisuutta.
- Se on... tämä. Pysäytä tähän.
Höylään kyytimaksun pankkikortilta ja pariskunta poistuu talon numero yksitoista kohdalla. Poistuessaan nainen pahoittelee seuralaisensa käytöstä, "älä välitä tosta Jussista, se on niin kännissä... hyvää yötä!"
- Eipä tässä mitään... hyvää yötä.

Ei kommentteja: