tiistaina, toukokuuta 26

Jatko-osa

Piti jo eilen julkaista tämä teksti, mutta projekti jäi vähän kesken ja tuli vain haamupäivitys. Sori.

Jos Rollon yössä jokin miellyttää, niin suosittelen suuntaamaan seuraavaksi Copille. Vanha kunnon Tu(u)rari on ottanut uuden nimimerkin ja avannut uuden blogin, jonka ensimmäiset kyydit on tarkoitus ajaa päättäjäisviikonloppuna.

Copilla:n (mitenköhän tuota nyt rupeaisi taivuttamaan?) aihepiiriin saattaa liittyä etäisesti taksitouhujen lisäksi myös mainonta, mutta siitä en mene vielä takuuseen. Saapas näkee.

Tämä oli vihoviimeinen merkintä tähän blogiin. Copilla tavataan.

(Heh, heh... "Co-pil-la ta-va-taan" - kyllä meitsi on vireessä!)

tiistaina, marraskuuta 18

Vuosipäivä

Tänään on kulunut tasan vuosi edellisestä blogimerkinnästä. Sen jälkeen olen ajanut yhden vuoron, joten ei minusta oikein kunnon taksibloggaajaa saa enää tekemälläkään - sinänsä siis ihan hyvä, että olen ollut kirjoittelematta tänne. Jutut olisivat kuitenkin olleet kaikkea muuta kuin mitä fanit odottavat, joten parempi olla tuottamatta pettymystä kääntämällä vanhan blogin suunta ja aloittaa sen sijaan uusi. No okei, uuteenkaan ei ole kyllä tullut paljoa kirjoiteltua, mutta pari merkintää kuitenkin. On vähän pitänyt kiirettä.

Edellisessä kirjoituksessa kaavailin palaavani banaanin alle maaliskuussa, mutta suunnitelmat muuttuivat kun sain hieman yllätyksekseni erään hyvin mielenkiintoisen työpaikan. Siihen tällä blogillakin oli ainakin pieni osansa, joten eivät nämäkään kirjoitelmat aivan turhia ole olleet - niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. Kaikesta huolimatta ammattiajolupa on vielä tallessa ja taksitakkikin löytyy jostain kaappien kätköistä, eli pidän ovet auki tähänkin suuntaan jos (tai ehkä jopa "kun") joskus tulee tarvetta lisäansioille. Jänskättää vain, kuinka hukassa sitä on kaikkien rutiinien suhteen kun on ollut jo näinkin pitkään sivussa... no, ainahan asiakkaalle voi selittää olevansa ihan ekaa vuoroa töissä jos sattuu sähläämään.

Vaikka nyt tulinkin kirjoittaneeksi tämän merkinnän, en usko jatkavani tämän blogin päivittämistä kovin aktiivisesti. Jos vaikka kerran vuodessa pistäisi tilannekatsausta, saapas näkee. On kuitenkin mielenkiintoista nähdä, paljonko tämä yllättävä päivitys lisää liikennettä: viime aikoina täällä on käynyt keskimäärin kymmenen kävijää päivässä vaikka blogia ei siis ole päivitetty vuoteen, joten odotan mielenkiinnolla miten yllättävään aktivoitumiseeni reagoidaan esimerkiksi Blogilistan tilaajien keskuudessa.

sunnuntaina, marraskuuta 18

Ohi on!

TJ0:sta on jo muutama vuosi aikaa, mutta samaa kuolematonta lausahdusta voinee käyttää tässäkin tilanteessa: muutama tunti sitten tapahtuneesta kuskinvaihdosta alkoi näillä näkymin noin kolmen kuukauden ajotauko. Jos mitään yllättävää ei tapahdu, niin tarkoitus olisi palata banaanin alle vasta maaliskuussa 2008.

Tauon taustalla ei sitten ole poliisin tai välitysyhtiön määräämä ajokielto, jos joku sitä miettii. Nyt on vain aika keskittyä muutamaksi hetkeksi aivan muihin asioihin kuin taksituuraukseen; sen enempää en aio täällä kertoa.

En lupaa varmuudella jättää tätä blogia rauhaan ajotauosta huolimatta vaan kirjoitan jos inspiraatio iskee, joko vanhasta muistista hassunhauskoja asiakaskohtaamisia tai sitten vaihtoehtoisesti jotain aivan muuta. En myöskään lupaa varmasti jatkaa kirjoittamista keväällä tauon jälkeen, kirjoitan jos se tuntuu vielä mielekkäältä ja jos ei nappaa niin sitten ei.

Näkemiin, hyvät lukijat. Ehkä jopa hyvästi - mene ja tiedä. Kävi niin tai näin, haluan kuitenkin esittää lämpimät kiitokseni yllättävän suuresta mielenkiinnostanne ja antamistanne lukuisista kommenteista.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin - turvallista matkaa.

perjantaina, marraskuuta 2

Tuttu naama

Ilmiö korostuu kaapissa, mutta jonkin verran sitä on havaittavissa myös pimeällä pikkuautoissa. Tyypillinen yöasiakas ei monestikaan näe kuljettajan kasvoja kuin vilaukselta.

Tästähän koituu välillä kiusallisia tilanteita, kun kyytiin astuu joku puolituttu joka ei kuitenkaan kuljettajaa tunnista. Taannoinkin eräs tällainen sai aivan järkyttävän "itqpotqraivarin" ja kiukutteli kanssamatkustajalleen koko matkan jostakin uskomattoman merkityksettömästä pikkuasiasta. Voisin kuvailla käytöstä jopa lapselliseksi, jos sitä minulta joku kysyisi. Perillä hän sitten lähti ovet paukkuen ja maksamaan jäänyt seuralainen ilmeisesti tunnisti minut, ei tosin puhunut mitään koska ei varmaan muistanut missä oli naamani nähnyt.

Olisikohan kärtyäjän käytös ollut erilaista, jos kuljettajan henkilöllisyys olisi ollut tiedossa? Vaikkei asiakkaiden jutuista olisi erityisen kiinnostunutkaan, niin kuskin paikalla kuulee kyllä tasan tarkkaan kaikki mitä matkustamossa puhutaan. Valitettavasti.

lauantaina, lokakuuta 20

Citymarket

Kello lähentelee neljää lauantaiaamuna, olemme asiakkaan kanssa matkalla Rantavitikalta Ounasmetsään. Vanhalla sillalla mies havahtuu:

- Ajapa... Citymarkettiin.

- Citymarkettiin? Eikös meän pitäny mennä Kotiosoitteeseen?

- Joo... Mennään sinne...

Koska lähin CM on Saarenkylässä eli aivan eri suunnalla, kuittaan koko jutun humalatilan aiheuttamana sekoiluna. Sillan jälkeen jatkan tavallista reittiä kohti Ounasmetsässä sijaitsevaa osoitetta eli käännyn Kivikadulle kun asiakas havahtuu taas:

- Tiäks sie yhtään missä sie ajat?

- No tätä reittiä mie olen yleensä Kotiosoitteeseen ajanut, eikös se niin ollut puhe?

- Eiku aja Citymarkettiin.

- Mitä me siellä tähän aikaan tehdään?

- Aja nyt vain sinne... Käännä ympäri.

Pyöräytän U-käännöksen ja lähden kohti Saarenkylää. Seuraavassa risteyksessä tulee taas ohjeita:

- Tästä... oikealle.

- No kyllä tämän toisen kautta olisi lyhyempi matka?

- Tiäkkös sie kuski yhtään missä sie ajelet? Käänny nyt... oikealle.

Tilanne alkaa jo huvittaa, koska asiakas on aivan selvästi eri planeetalla. Minkäs teet, hänhän sen reitin määrää jos niin tahtoo ja koska ulkoisen olemuksen perusteella maksukykyäkään ei tarvitse epäillä niin ajellaan sitten vaikka ympyrää. Älkää sitten ihmetelkö, miksi joskus joutuu vähän odottamaan taksia ravintoloiden sulkemisaikaan.

- Ja tästä oikealle... pitäähän sinun palkka saaha.

Asiakas osoittaa kädellään vasemmalla olevaa Ounasvaaran liikekeskusta. No olisihan minun tietysti pitänyt tietää, että puhuessaan Citymarketista asiakas halusi Valintatalon Otto-automaatille...

- Sie taidat olla aivan ensimmäistä kertaa taksissa töissä?

torstaina, lokakuuta 18

Opiskelijan arkipäivää syksyllä 2007

Mielenkiintoinen pulmatilanne. Rahalle olisi käyttöä joten tekisi mieli käydä töissä. Tulorajat kuitenkin tulevat kohta vastaan, joten jos menee töihin pitää perua vielä lisää opintotukea ja olla saman tien vähän enemmän töissä että se kannattaa. Jos taas on vähän enemmän töissä, ei jää enää aikaa edistää opintoja... normaalista perhe-elämästä puhumattakaan.

Ratkaisu?

Ei, en lähde heittämään kuutamokeikkaa. Sotii kaikkia minun periaatteitani vastaan joten siitä ei kannata keskustella.

Taitaa olla viisainta ajaa vain tähän mennessä jo sovitut vuorot ja heittää kravatti naulaan muutamaksi kuukaudeksi, jos vaikka opintosuoritusote ja mielenterveys siitä kiittäisivät. Rahaahan saa aina pankista, eikö niin?

tiistaina, lokakuuta 2

Terveyssaarnaa yön pimeydestä

Bloggaaminen on jäänyt vähän vähemmälle kun koulun taas alettua on kaikenlaista pientä puuhasteltavaa sillä saralla... Muiden blogeja on kuitenkin tullut seurattua, varsinkin uudet tulokkaat Mennään Taksilla! ja toinen pohjoisen polkkaaja Tolpalla ovat viihdyttäneet ja herättäneet ajatuksia.

Mainitsemistani uusista tulokkaista J oli tehnyt saman huomion kuin minäkin; monella pirssarilla tupakka palaa ja useimpia savuttomia oheistuotteet häiritsevät. Tästä saankin oivallisen aasinsillan tähän Kauppalehden toimituksen päiväkommenttiin. Moniko tupakoinnin rajoittamiseen tyytymätön kehtaa vielä noiden lukujen jälkeen väittää, että tupakointi on jokaisen yksilön oma asia eikä yhteiskunnalla ole oikeutta sitä rajoittaa?

tiistaina, syyskuuta 11

Heittipä kilisemästä!

Sinebrychoffin uutisoidaan ottavan ensimmäisenä Suomessa käyttöön muovisen olutpullon. Aivan loistavaa! Varsinaista ulos-kaljakorista-ajattelua. Toivottavasti tämä yleistyy ja pyöränkumitkin alkaisivat kestämään.

Jos olutta joisin niin minusta tulisi nyt sataprosenttisen merkkiuskollinen, pitänee kuitenkin kannattaa panimon rohkeutta ostamalla heidän muita tuotteitaan.

tiistaina, syyskuuta 4

P...tkii

Sattuipa tässä taannoin eräs keikka joka olisi mennyt aivan sellaisenaan huonohkosta tv-sketsistä. Tällä kertaa asiakkaat eivät olleet raivostuttavia tai idiootteja kuten (liian) usein jutuissani, mutta ihan vaan huvittavia humalaisia.

--------------------------------------------

Kaksi keski-iän jo ylittänyttä mieshenkilöä tuli alkuillasta kyytiin eräästä ravintolasta ja suunta otettiin kaupungin (Rovaniemen kaupungin halkaisija on sitten pitkälti toistasataa kilometriä) rajalla sijaitsevaa kotikylää kohti.

Ensimmäinen puolisko matkasta meni kutakuinkin näin, kutsutaan henkilöitä vaikka nimillä Timppa ja Reiska:

Timppa: Mä voisin vaikka vähän laulaa. Hopeinen kuu luo... Mä oon kyllä täydellinen. Nyt mä taidan laulaa täysillä. Hopeinen kuu luo... merelle iltaa...

Reiska: Timppa hei, mihin me ollaan menossa? Maksathan sä tän kyydin?

Timppa: Maksan maksan... Hopeinen kuu luo... Tiätsä Reiska, mä rakastan mun Liisaa. Hopeinen kuu luo... Mä oon kyllä täydellinen. Hopeinen kuu luo...

Reiska: Missä me ollaan?

Kerron Reiskalle sijainnin.

T: Hopeinen kuu luo... tällaista siltaa... Mä oon täydellinen laulaja. Hopeinen kuu luo...

R: Timppa hei, maksathan sä tän? Mihin me ollaan menossa?

T: Hopeinen kuu luo... Hopeinen kuu luo... Mä rakastan sitä Liisaa. Hopeinen kuu luo...

Samaa jatkui kunnes Reiska sammui takapenkille puolivälin paikkeilla. Pian sen jälkeen Timppa alkoi juttelemaan ihan järkeviä ja antamaan ajo-ohjeita, matka eteni mukavasti.

Kotikylän lähestyessä minua alkoi huolettaa takapenkillä nukkuvan Reiskan kohtalo joten kysäisin huomattavasti skarpanneelta Timpalta, että mihinkäs tämä takapenkin kaveri viedään.

- Häh? Kuka kaveri?

- No tämä sinun kaveri joka nukkuu tuolla takapenkillä.

Laitoin valot päälle ja Timppa havahtui.

- Ai kato, Reiskaki on täällä! Reiskaa, herätys! Reiska! Herää!

Talutimme Reiskan kotiin nukkumaan ja jatkoimme matkaa ilman kummempia kommelluksia, matkamusiikkikin tuli tasaisesti CD:ltä.

torstaina, elokuuta 30

Koolla on väliä

Kuten lukijat varmasti jo tietävätkin, olen ns. heittopussirenki joka ajelee milloin mitäkin autoa tarpeen mukaan. Useimmiten alla on tavallinen pikkuauto, mutta aina välillä tulee oltua liikenteessä myös invataksilla. Koska ainakin minua kiinnosti ajourani alkuvaiheessa kovasti minkälaista se "ison auton" ajaminen on ja miten se eroaa henkilöautolla työskentelystä, niin kerronpa seuraavassa joitakin omia kokemuksiani asiasta.

------------------------------------------------

Olen kuullut muutaman lajitoverin toteavan, etteivät lähtisi isolla autolla töihin mistään hinnasta. Makuasioista ei sovi kiistellä, mutta ainakin minun mielestäni tila/inva-autolla ajaminen on keskimäärin mielekkäämpää kuin henkilöautolla. Siihen on oikeastaan kaksi syytä: ensinnäkin, kaapilla tienaa (ainakin ruuhka-ajan ulkopuolella) hieman paremmin kuin pikkuautolla - joskus pääsee jonon ohi kun tilauksessa on vaatimuksena tila-auto tai invavarustus ja loppuaika ajetaan samoja kyytejä neppareiden kanssa. Toinen syy on, että ison auton kyytiin sattuu harvemmin niitä todella haastavia asiakkaita; heillä kun on yleensä tapana liikkua yksin ja todennäköisyydet ovat sen puolella, että kaappiin kiipeää harvemmin yksinäisiä asiakkaita.

Toki pyörätuoliasiakas teettää enemmän töitä sitomisineen ja muine avustamisineen, mutta eipä kukaan ole ikinä alkanut tahallaan vaikeaksi kuten muutamat kävelevät tekevät. Sehän ei ole asiakkaan syytä, jos esimerkiksi kommunikointi on rajoittunutta eikä kuljettaja heti ymmärrä mitä asiakas tarkoittaa, mutta useimmat heistä käyttävät kuitenkin taksia niin paljon, että kuljettajat oppivat nopeasti tuntemaan asiakkaat ja ymmärtämään mitä he haluavat. Ja useimmilla inva-asiakkaillahan pää pelaa aivan täysillä, mutta liikkumiskyky on vain mennyt syystä tai toisesta; heidän palvelemisensahan ei taas eroa "tavallisista" asiakkaista muuten kuin jo mainittujen kuormaamisen ja sitomisen osalta.

Minulle oli aluksi vähän kiusallista, kun vaikeasti toimintarajoitteinen asiakas pyysi kaivamaan maksuvälineet hänen taskustaan. Yksilön fyysinen koskemattomuus on kuitenkin sellainen asia, että ainakin minua häiritsee tonkia ventovieraan taskuja vaikka tämä sitä itse pyytää. Näissä tilanteissa tulee kuitenkin hyvin esille yleisön luottamus suomalaiseen taksiin, kun esimerkiksi sokea ja pyörätuoliin sidottu asiakas ojentaa ensi kertaa tapaamalleen kuskille lompakon täynnä rahaa ja kehottaa ottamaan sieltä kyytimaksun tai vaikka hakemaan kioskilta limupullon.

Muita haastavia tilanteita vanhus- ja vammaiskuljetuksissa tulee vastaan esimerkiksi haettaessa erityisen huonokuntoisia asiakkaita laitoksista. Hoitaja kertoo mihin asiakas on menossa ja toivottelee hyvät matkat, mutta joskus asiakas vain istuu tuolissa koko matkan ilmeenkään värähtämättä. Siinä on sitten kuljettajalla kohtuullisen kiusallinen tilanne kun rullaillaan hoitokodin käytäviä pitkin ulko-ovelle; et tiedä onko asiakas yhtään tässä maailmassa vai kerrotko päivän säästä kuuroille korville. Olen kuitenkin ottanut tavaksi puhella niitä näitä täysin reagoimattomillekin asiakkaille etenkin kuormauksen ja sitomisen aikana; vaikka asiakas olisi täysin vegetatiivisessa tilassa on hän silti kuitenkin ihminen, ja ainakin minua vaivaisi kohdella häntä vain paikasta toiseen kuljetettavana esineenä joka kuormataan, sidotaan ja puretaan kyydistä kuten mikä tahansa kappaletavara.

Isolla autolla ajaminen on siis periaatteessa samanlaista asiakaspalvelua kuin pienelläkin, mutta käytännön työ on paljon vaihtelevampaa kun asiakkaat eivät pääse kyytiin ja pois omin avuin - joka pysäkillä pääsee siis itse oikomaan jäseniään. Oman mielenkiintoisen lisänsä touhuun antaa erilaisten pyörätuolien kiinnittäminen; tavalliset tuolit yleensä saa kohtuu helposti hyvin kiinni mutta erikoisempien sähköpyörätuolien kanssa joutuu joskus pohtimaan ja säätämään vähän enemmän. Aika outo juttu muuten, että valmistajilla ei ilmeisesti ole mitään standardeja kiinnityspisteiden suhteen, kaikista sähkäreistä kun ei virallisia paikkoja löydy ollenkaan! Samoin kuin jokainen asiakas, myös lähes jokainen tuoli on oma yksilönsä.

sunnuntaina, elokuuta 26

Erilainen nuori

Tuoksuvan pizzan kanssa kotiin matkustavat asiakkaat ovat melko yleisiä varsinkin viikonloppuöinä, mutta harvemmin eväslaatikkoa kuljetetaan toiseen suuntaan. Nyt sekin ihme on kuitenkin nähty, asiakas tuli kyydissä kaupungille pizzan kanssa. Onneksi ei ollut valkosipulia mukana.

keskiviikkona, elokuuta 22

Kohtaamisia

Jätän asiakkaan kyydistä ja toivottelen hyvät illanjatkot. Kotimatkan ensimmäisissä liikennevaloissa ohitan rekan, olipa hyvä että pääsin näin näppärästi edelle. Ajan kuitenkin epähuomiossa oikean risteyksen ohi ja joudun käymään kauempana kääntymässä, punaisissa seisoessani näen kun juuri ohittamani raskas ajoneuvoyhdistelmä kääntyy edestäni samaan suuntaan.

Pitkän suoran alussa saan tutun kulkijan kiinni ja kuljettaja näyttää ohitusmerkkiä, laitan vilkun vasemmalle. Cruiseen 105 km/h niin ei tarvitse huolehtia kameroista, matka taittuu mukavasti. Muutaman hetken kuluttua luonto kutsuu ja kaarran levikkeelle, tutuksi tullut valopatteri ilmestyy mäen päälle ja humahtaa ohi kuoriessani tunnistamattomaksi jäänyttä sitrushedelmää.

Moottoritiellä on mukava ajaa, matka taittuu ripeästi eikä hitaampien ohittaminen tuota tuskaa. Horisontissa näkyy heijastavalla maalilla maalattu kuljetusliikkeen logo. Muutaman minuutin kuluttua ohitan saman yhdistelmän kolmannen kerran, nyt pitää jo morjenstaa vanhaa tuttua.

sunnuntaina, elokuuta 19

Ruuhkahuippu

Ensinnäkin, kiitoksia entiselle taksikuskille. Olen erittäin otettu, pitää varmaan joskus itsekin esitellä bloggaavat lajitoverit omien kommenttien kera.

Olipa oikeastaan viehättävää olla pitkästä aikaa viikonloppuyönä isolla autolla liikenteessä. Asiakaskunta oli kohtalaisen kirjavaa; ystävällisen liikematkustajan perään fiksu oksentaja, hyväntuulinen työporukka ja äärimmäisen tavallinen opiskelijaporukka. Olihan noita se parikymmentä lähtöä, puoliakaan ei tosin enää muista kun mitään erityisen erikoista (mistä voisi kirjoittaa ilman yksilönsuojan vaarantamista) ei tapahtunut.

Ai niin, olihan minulla se yksi juttu. Nyt minä luulen vihdoin keksineeni sen vakiovastauksen, millä edes kutakuinkin tajuissaan olevat "ootin ainaki kaks tuntia" -kärtyäjät saa hiljaisiksi!

---------------------------------------

Asiakas kipuaa vänkärin paikalle ja aloittaa:

- No niin, eihän siinä menny ku kolme tuntia.

Seuraavaksi haukutaan välityskeskus, välitysyhtiön johto, Rovaniemen taksikuskit ja kaikki muutkin asiakaspalvelijat sekä lääninhallitus. Ei osata lähettää autoa (juuri hänelle jonojen ohi), keskukseen palkataan idiootteja (kun HÄNELLE lyötiin luuri korvaan suunsoiton vuoksi), ei ikinä saa kunnon palvelua koko kaupungista (olisikohan portsarikin heittänyt pihalle?) ja takseja on Aivan Liian Vähän.

Tyypillinen amatööri, käyttää taksia pari kertaa vuodessa palatessaan kotiin kaupungilta. Joutuu jonottamaan molemmilla kerroilla ja päättelee, että takseja on liian vähän kun aina joutuu jonottamaan. Asiakkaan käytös on yhtä aikaa raivostuttavaa, säälittävää ja huvittavaa.

- No sanopa yksikin sellainen palveluala, missä kapasiteetti mitoitetaan ruuhkahuippujen mukaan?

- Mitä?

Toistan sanomani. Hetken hiljaisuuden jälkeen vaihdamme puheenaihetta. Perillä asiakas maksaa, odottaa kärsivällisesti (ja happamin naamoin) kun kaivan hänen kymmenen sentin vaihtorahansa ja lähtee ovet paukkuen. Mutta eipä puhunut enää sanaakaan jonoista!

Seuraavalla keikalla puhuttiinkin sitten säästä ja sienistä.

---------------------------------------

Totta kai aiheesta saa ja pitääkin valittaa, tarvittaessa vaikka sitten reklamoida ylemmälle taholle. Aivan tavallinen viikonloppuyön jono ei kuitenkaan ole mikään peruste suunsoitolle - todennäköisestihän tässäkin tapauksessa oli kyse siitä, mistä turvallisuuden tekijäkin kirjoitti: elämässä on joku pielessä, ja sitä lähdetään sitten kylille purkamaan ja tehdään jokaisesta vastaantulijasta osasyyllinen omaan ahdinkoon.

En minäkään vaadi kauppiaan päätä vadille, vaikka perjantai-iltapäivänä joutuukin vähän jonottamaan lähikaupan kassalla.

keskiviikkona, elokuuta 15

Kelaa sitä

Tämä on oikeastaan jo melko vanha juttu, mutta ajattelinpa tuoda esille jos paikalliset lajitoverit ja taksifanit eivät ole sitä vielä huomanneet.

Levylaulaja-autourheilija Anssi Kela kävi toukokuussa heittämässä (aivan loistavan) akustisen keikan täällä Rovaniemellä ja kehuu päiväkirjassaan bändiä kuskannutta lajitoveriani. Kerrankin joku on tyytyväinen taksipalveluun ja kertoo siitä - Aivan Mahtava Homma.

Terkkuja Metallicasta pitävälle työkaverille.

tiistaina, elokuuta 14

Vain muutaman euron tähden

Sori vaan, lukijat. Taas tulee tarinaa hankalasta asiakkaasta.

------------------------

Mittariin pyörähtää 9 euroa. Päällisin puolin aivan siistin näköinen asiakas heittää yllättävän keskustelunavauksen:

- Mulla on sitte vaan tää vitonen rahaa.

Verenpaineeni nousee. Ajan sivuun ja laitan mittarin kassalle.

- No sillä ei kyllä pitkälle pötkitä kun lähtökin oli seitsemän ja kaksikymmentä. Mitenkäs sie sitte meinasit tämän maksaa?

Mies antaa vitosensa ja kaivelee taskujaan, huomaan hänen "piilottavan" kaksi kakkosta kouraansa.

- Ei mulla oo enempää ja kortti on hukassa. Mie jään tähän ja maksan myöhemmin.

- No onhan sulla neljä euroa kädessä, maksa pois vain. Ei meillä ole tapana ajella velaksi.

- No vie sitte putkaan.

- Annat nyt vain ne neljä euroa ja häivyt niin päästään kummatkin helpommalla.

- Otapa ne multa pois.

Mitä ihmeen tyydytystä aikuinen mies saa tällaisesta pelleilystä? Ei jaksa ymmärtää. Tovin tinkauksen jälkeen saan rahani ja mies hoippuu yöhön asianmukaisen suunsoiton kera, olen kuulemma pirun köyhä kun en kuskaa rahatonta asiakasta (niin mitenkäs se minun varallisuuteni tähän liittyikään?) ja hän tuntee kaikki Rovaniemen kuskit.

Niinpä niin. Eihän se neljä euroa iso raha ole, mutta jos näiden tyyppien antaa selvitä kyytimaksusta inttämisellä ja suunsoitolla alkaa se pitkässä juoksussa jo tuntua. Melkein joka yö sitä kuitenkin joku yrittää.

perjantaina, elokuuta 10

Kelta(kupu)inen pörssi

- Katopa muuten, mulla ois tuo tallin nurkalla seisova -88 Corolla myytävänä. Katsastettu viime vuonna ja bensaakin puoli tankkia, halvalla lähtee! Että jos joku kyselee tommosta niin mulla löytyy.

- Okei..? ...no miepä pistän korvan taakse.

--------------------------------------

Aina välillä asiakkaat jättävät tällaisia myynti-ilmoituksia kuljettajalle. Eipä ole kyllä tähän mennessä kukaan kysellyt käytettyjä autoja matkan aikana, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

keskiviikkona, elokuuta 8

Ammattitaito petti

...ME LAULETAAN SUOMIPOPPIAA-AA...
...EIKÄ MUISTETA SANOJAA-AA...

--------------------------------

Vaikka kuljettajan tärykalvot ovatkin kovilla, on hyväntuulisia asiakkaita mukava kuljettaa. Toisin kuin niitä äkäpusseja, jotka ovat ottaneet kotona vähän kaljaa pahaan oloonsa ja lähtevät sitten tanssiravintolaan jatkamaan samaa projektia muiden ihmisten harmiksi. Ja taksikuskihan on luonnollisesti ensimmäisenä ja viimeisenä tulilinjalla kun niitä oman elämän pettymyksiä aletaan projektoida kanssaihmisiin... Joku löysää vannetta haukkumalla asiakaspalvelijan, toinen kirjoittaa blogia, kolmas unohtaa vastoinkäymiset kuin itsestään - tapansa kullakin.

--------------------------------

Asiakas aloittaa heti kyytiin noustessaan moittimisen kun tuloni kesti, oli kuulemma jo ainakin kymmenen minuuttia odottanut (vaikka tilauksen aikaleima oli vain viisi minuuttia vanha). Eli taas näitä tapauksia. Lyhyehkön matkan aikana ehdin kyllästyä täysin aiheettomaan valittamiseen tästä ja parista muustakin aiheesta siinä määrin, että aloin kuittailemaan takaisin - pokka petti, ja tein emävirheen alentumalla väittelyyn humalaisen asiakkaan kanssa.

Lievästi toraisissa merkeissä kuluneen matkan päätepysäkillä asiakas vielä läikytti olutta kynnyslistalle, sekin oli kuulemma minun syytäni kun en varoittanut avoimen tölkin vaaroista ennen kuin vahinko oli jo tapahtumassa. Olin kuulemma todella törkeä asiakaspalvelija kun huomautin sotkusta ja hän ei aikonut enää ikinä matkustaa minun kyydissäni, hintakin oli aivan liian kallis...

Eipä tullut isoa vahinkoa jos tämä asiakassuhde jäikin kertaoston asteelle. Saas nähdä pääsinkö kaikkien puskasta huutelijoiden temmellyskentälle, LK:n Tekstaripalstalle teilattavaksi, otti hän auton numeronkin ylös.

--------------------------------

Vuoron aikana kyydissä on kolmisenkymmentä mukavaa asiakasta ja se yksi inhottava tapaus kuitenkin jää mieleen ja päätyy tänne. Sellaista se vain on.

Kuten jo monesti on käynyt ilmi, ei tämä työ oikeasti niin kamalaa ole kuin mitä näiden blogien perusteella helposti kuvittelee. Puolimasentava julkisuuskuva vain johtuu siitä, että ne mukavat asiakkaat eivät tee mitään erikoista tai outoa josta tulisi mielenkiintoinen juttu, he vain osaavat käyttäytyä edes kutakuinkin sivistyneesti ja kohtelevat taksikuskiakin ihmisenä. Ole kiltti, älä aiheuta minulle tarvetta kirjoittaa näistä ikävistä tyypeistä.

Tunnistus

Nyt se sitten viimein tapahtui. Kaverukset Kosken tolpalta istuivat takapenkille, toinen alkoi kyselemään karsivia kysymyksiä. Vastaukset sopivat profiiliin ja sitten tuli päin näköä:

- Oletkos sinä SE?

Suoraan kysymykseen pitää antaa suora vastaus. Toinen kaveri oli vielä hieman epäuskoinen, mutta tässäpä hänellekin vahvistus - olitte te tuolla minun takapenkilläni.

Taksitarkin matkalla mainittiin suosikkiblogien joukossa, eli terveisiä sinnekin päin Rollon tiistaiyöstä.

lauantaina, elokuuta 4

Taksisetä on hyvin, hyvin vihainen.

Eihän siinä mitään jos joskus tulee juhlittua vähän liikaa. Senkin vielä pitkin hampain ymmärtää, että rahat pääsevät loppumaan eikä tilillä ole katetta - erehtyminen on inhimillistä ja virheitähän sattuu kaikille. Mutta sitä minä en pysty käsittämään ja vielä vähemmän suvaitsemaan, ettei aikuinen ihminen ota vastuuta tekemisistään!

------------------------------

Asiakas kaivelee laukkuaan eikä rahaa löydy.

- Laita laskulle, ei mulla nyt ole rahaa.

- No kyllä meillä kortitkin käy.

- Ei mulla oo korttia, laita lasku.

Vihjaisen hienovaraisesti, että kannattaisi kuitenkin sen verran huolehtia baarissa, ettei juo taksirahojaan. Asiakas loukkaantuu, ei ole kuulemma hänen vikansa ettei pysty maksamaan kyytiä. Ai kenen sitten? Otsaani noussut tatti saa unohtamaan hyvät käytöstavat ja "asiakas on aina oikeassa" -mantran:

- Ai kaatoiko siellä kapakassa joku muu sulle viinaa kurkkuun ja vei vielä rahatkin laukusta?

- No ei se mun vika ollu... En mä ees tilannu tätä taksia...

- Sinä siinä kuitenkin istut joten maksu on sinun vastuullasi. Lähdetäänkö käymään laitoksella vai löytyykö sitä maksuvälinettä?

...ja "simsalabim" - käteeni ilmestyy kolhiintunut teinivisa.

---------------------------------

Koska kertaus on opintojen äiti niin käydäänpä tämä asia taas kerran läpi:

- Pekka tai Petra Perusasiakas ei saa taksimatkaa laskulle. Maksu suoritetaan käteisellä (joksi myös pankki- ja luottokortit lasketaan) välittömästi matkan jälkeen.

- Jos Pekka/Petra ottaa taksin ja ilmoittaa perillä olevansa maksukyvytön, voi hän saada syytteen lievästä petoksesta.

- Kaikki asiakkaat eivät ole aina oikeassa.

perjantaina, elokuuta 3

Opettavainen tarina rehellisyydestä

Olin odotellut muutaman hetken erään ravintolan edessä mutta taksin tilannutta asiakasta ei näkynyt. Todettuani odottamisen turhaksi aloin näppäilemään mittariin hukka-ajon koodia kun mies tarttuu ovenkahvaan:

- Terve! Olitko tilannut auton?

- Joo joo... Ajapa Osoitteeseen.

Perillä asiakas ihmettelee kyydin tavallista huomattavasti korkeampaa hintaa.

- Tuleehan siitä hintaa kun ehdin odottaa pitkän tovin...

- En mie ole tilannu mitään autoa, en mie maksa siitä odotuksesta!

- Kyllähän sinä lähtiessä sanoit tilanneesi. Yritit sitten valehdella päin naamaa ja viedä jonkun toisen tilaaman kyydin?

Asiakas meni hiljaiseksi ja maksoi.

maanantaina, heinäkuuta 23

Rooli jää päälle

Olen liikkeellä omalla autollani ja kaveri tarvitsee kyytiä, vien hänet jonnekin. Perillä oikea käsi hamuilee vaistomaisesti taksamittarin "K"-näppäintä...

Eikä ole edes ensimmäinen kerta! Noloa. Onneksi kukaan ei ole huomannut.

tiistaina, heinäkuuta 17

Taksiliitto, hoi!

"Reklamointia" -jutun kommenttiosastolla keskustelu siirtyi turvavyön käyttöön.

Tässä asiassa olisi Taksiliitolla kyllä kampanjan paikka. Suurin osa kansasta nimittäin luulee ihan tosissaan, ettei taksissa tarvitse käyttää turvavyötä. Jos sitten menet huomauttamaan asiasta niin olet niuho ja tiukkapipoinen, jos et puhu mitään niin saat pelätä mahdollisessa kolarissa/äkkijarrutuksessa takanasi istuvaa elefanttia. Suo siellä, vetelä täällä.

Pieni tarra kojelautaan olisi neutraali huomauttaja eikä maksaisi käytännössä mitään, ehkä tieto siitä sitten hiljalleen leviäisi?

Itse ajan vyötettynä melkein koko ajan, vain joissakin poikkeustilanteissa jätän vyön auki. Monet asiakkaat ihmettelevät ääneen ja seuraavat esimerkkiä jos huomaavat kuljettajan käyttävän turvavyötä, mutta useimmat eivät sitä huomaa eivätkä itsekään vaivaudu vyötä laittamaan. Fiksuimmat tapaukset vetävät vyön eteensä matkan ajaksi ja pitävät sitä käsin vastakappaleen vieressä "etteivät poliisit sakota"! Hei haloo..?

Nykyään saapuessani asiakkaan luo avaan vyöni ennen kuin hän istuu autoon. Ihmisellähän on luontainen tarve matkia, ja kuljettajan (uudelleen)vyöttäytymisestä kuuluva "KLIK" -ääni havahduttaa monessa tapauksessa myös asiakkaan huolehtimaan omalta osaltaan matkan turvallisuudesta.

Tottahan on, että takseille sattuu suhteessa ajokilometreihin vähemmän onnettomuuksia kuin muille, mutta entäs sitten kun se tilastomerkintä sattuu Sinun kohdallesi?

Juustokupu katolla ei anna tavalliselle perheautolle yliluonnollista suojaa.

maanantaina, heinäkuuta 16

Sirpaleita

Tyylikkäästi laitettu pikkuauto pysähtyy viereeni liikennevaloihin. Takaoven ikkuna aukeaa ja nuori miesmatkustaja heittää kaaressa puolillaan olevan olutpullon jalkakäytävälle. Tuli varmaan miehekäs olo kun helähti?

Muutaman pyöränrenkaan ja pari tassuvammaa paikanneena tekisi mieli käydä moppaamassa jalkakäytävä kyseisen ääliön naamalla.

sunnuntaina, heinäkuuta 15

Vakioasiakkaita

Liisa ja Lasse (nimet muutettu) ovat mukava pariskunta joka käyttää taksia melko paljon. Elantonsa he saavat yhteiskunnalta ja kovastihan he näkevätkin sen eteen vaivaa; työnkuvaan kuuluu mm. pieniä petoksia, näpistelyä, väkivaltaa sekä juopottelua. Liisa on mm. uhannut tappaa minut parikin kertaa, varastanut työkaveriltani raharengin, jättänyt lukuisia kyytejä maksamatta (kuten esimerkiksi tässä tapauksessa kun kaipailin heittoistuinta Avensikseen) ja tietääkseni käynyt valtion täysihoitolassakin muutamaan otteeseen. Lassea en tuntenut ennen tätä iltaa, mutta muille kuskeille hänkin oli jo entuudestaan valitettavan tuttu.

Lasse istui kyytiin ja kertoi osoitteen jossa tiesin Liisan majailevan joten pyysin näyttämään rahaa. Sitä oli juuri ja juuri kyytimaksun verran joten ajoin perille hyvin varautuneessa olotilassa tarkkaillen miekkosen jokaista liikettä. Matkalla Lasse kertoo tehneensä monenlaista mukavaa yhteiskunnan hyväksi; kunnioitukseni tätä miellyttävää persoonaa kohtaan kasvaa hetki hetkeltä. Perillä hän poistuu autosta ja ilmoittaa maksavansa huomenna (vaikka rahaa olisi taskussakin). Lähden perään ja kehotan häntä maksamaan kyydin nyt, jolloin Lasse nappaa kuistin pöydältä Ajax-ikkunanpesusprayn ja uhkaa sillä minua:

- Jos soitat poliisin niin käy huonosti!

Kylläpä nyt pelottaa.

--------------------------------------------------

Pari tuntia myöhemmin Liisa on kyydin tarpeessa. Hän istuu autoon ja kertoo haluavansa erääseen kapakkaan, mutta kieltäydyn lähtemästä minnekään ennen kuin hänen rakkaan puolisonsa Lassen velka on maksettu. Liisa kutsuu minua mm. "kyrpäniskaksi" ja uhkaa soittaa poliisit. Rohkaisen häntä jälkimmäiseen, mutta pokka ei riitä puhelimen käyttämiseen vaikka hän sen jo taskusta kaivoikin. Ohjaan Liisan ulos autosta ja hän tilaa toisen auton joka ilmeisesti vei hänet perille.

Vielä aamuyöllä ajaessani tolpalle näen Liisan nousevan pienen seurueen kanssa taksiin. Ajan vierelle ja huikkaan ikkunasta työkaverille että takapenkin rouvalla olisi vähän maksuvelvoitteita suorittamatta. Liisa ja hänen ystävänsä alkavat esittää solvauksia ja uhkauksia, joten en viitsi hankaloittaa lajitoverin asemaa enempää ja kehotan häntä jatkamaan matkaa mikäli haluaa - minua ei oikeasti enää kiinnosta.

keskiviikkona, heinäkuuta 11

Uninen aamupäivä

Kuukausi lähes ainoastaan yövuoroa ja nyt kahden vapaapäivän jälkeen pari aamuherätystä peräkkäin. Ja kylläpä tuntuu vaikealta!

Työteho kärsii kun elimistö on sitä mieltä, että kellon käydessä aamupäivää on tehokkain nukkuma-aika. Ei vain jaksa ajaa keikan perässä ja miettiä asemavalintoja, joten yleensä tulee valituksi se lähin tolppa minkä vuoksi tilipussi taitaa jäädä tänään laihaksi. Tai no, eipä täällä näytä kukaan muukaan kultaa vuolevan; minuutit ovat välillä olleet aika rumaa luettavaa...

Onneksi ei ole enää pitkästi kesälomaan.

maanantaina, heinäkuuta 9

Fiilispankki?

Viikonloppuna Napapiirillä jytisi Simerock ja keikkaa riitti. Mielenkiintoisia juttujakin olisi ollut vaikka kuinka, monta kertaa tuli mieleen että tästäpä olisi hyvä kirjoittaa kun ehtii. Vaan eipä ehtinyt ajoissa.

Nyt olisi aikaa kirjoitella, mutta useimmat hyvät jutut ovat jo pyyhkiytyneet muistista. Niitä tunnelmia ei ehtinyt tallettamaan ajoissa.

Poikkeus perinteeseen

- No onkos ollut synnytyksiä? Kannatko asetta?

---------------------------

Taksimatkan vakiokysymyksethän ovat "onkos ollut ajoja" ja "ootko isäntä vai renki". Ei siinä mitään, ystävällisyyttäänhän ihmiset yrittivät virittää keskustelua, mutta joskus tuntuu jotenkin huvittavalta käydä samat keskustelut parikymmentä kertaa peräkkäin...

Näitä kysymyksiä en osannut odottaa.

sunnuntaina, heinäkuuta 1

Reklamointia

Taas niin tyypillinen viikonloppuyön tilanne. Osoite mukavalla alueella, kolme siistin näköistä ja hyväntuulista asiakasta saapuu autolle:

- Odotellaan vähän, sieltä on vielä pari tulossa.

Kun ilmoitin autossa olevan tilaa vain neljälle alkoi miesasiakkaan taholta hirveä mussutus ja valitus. Oli kuulemma pipo kireällä kun en "tilapäisesti" ota neljää aikuista muutenkin ahtaalle takapenkille.

- No otetaanpa sitten auton numero ylös ja tilataan toinen taksi!

No mikä ettei, ottakaa vain. Miten ajattelit valituksesi muotoilla, "mä en osaa laskea viiteen ja kuski ei suostu rikkomaan lakia ja auton sisustusta"? Se on kuitenkin fakta, että neljä aikuista henkilöauton takapenkillä rikkoo tai vähintään sotkee paikkoja kun jalat eivät mahdu niille kuuluvaan tilaan.

Onneksi seurueesta löytyi yksi fiksu (varmaan olisi löytynyt useampikin, mutta muut olivat jo poistuneet autolta), joka asianmukaisesti suoritti lähtömaksun kun tilasin kaapin paikalle.

----------------------------

Rakkaat ihmiset, jos seurueessa on enemmän kuin neljä matkustajaa niin mainitkaa siitä tilausta tehdessänne! Säästää aikaa ja rahaa sekä meidän kuskien hermoja.

keskiviikkona, kesäkuuta 27

Arkipäivä

Kaksi bisnesmiestä. Krapulainen mies. Kaksi miesturistia. Dementoitunut mummo ja saattaja. Puhelias mummo. Tuoreita donitseja. Auton pettämä eläkeläispariskunta. Näkövammainen mies. Kaksi bisnesnaista. Näkövammainen mummo. Äiti ja poika. Kaksi bisnesmiestä. Autoton eläkeläispariskunta.

Kaksi lähtöä oli vielä mutta niitä en muista, yllättävän mukava kesäpäivä.

lauantaina, kesäkuuta 23

KKK

Kolme Kovaa Kundia poistuu erään maahanmuuttajan ravintolasta huudellen rasistisia nimityksiä ja naureskellen. Urheita miehiä, oikeita isänmaan toivoja nämä arviolta kolmikymppiset kovikset joita saan kohta ilokseni kuljettaa.

Autossa herrat tirskuvat keskenään kuin pikkutytöt. Kehuvat syömiään pizzoja ja omaa rohkeuttaan.

- Kyllä mokkakikkeliä varmaan ihmetyttää kun se etsii kaukosäädintä!

Kuski ei ymmärrä mistä miekkoset puhuvat. Matka päättyy ja kyyti maksetaan, isänmaallinen retkikunta nousee junaan.

Ajaessaan takaisin taksiasemalle kuljettaja löytää penkin välistä hieman kolhiintuneen television kaukosäätimen...

Täydellinen taksikuski

Vaikka otsikosta voisi muuta päätellä, niin tämä merkintä ei ole luku elämänkerrastani.

--------------------------

- Siis se XX:n kuski oli niin HOT! Mikähän sen nimi oli? Anna mulle sen numero! No kyllä sä tiiät, kaikki taksikuskit tuntee toisensa...

Naisasiakas oli silmittömän ihastunut aiemmin kohtaamaansa kuljettajaan. En tietenkään voi antaa kenenkään nimeä tai numeroa asiakkaalle ilman lupaa, mutta asia järjestyi kun lupasin toimittaa hänen numeronsa kyseiselle kuljettajalle heti kun näen.

Tarina ei kerro miten juttu jatkui tästä eteenpäin...

sunnuntaina, kesäkuuta 17

Kuljetuspalvelun syvin olemus ja huonosti käyttäytyvät naiset

Edellisessäkin jutussa tuli sivuttua taksikyydin hintaan sisältyvän palvelun syvintä olemusta; mitä kyytihintaan todellisuudessa sisältyy? Erilaisten käsitysten perusteella asiakkaat voidaan jakaa kahteen luokkaan.

Useimmat asiakkaat ymmärtävät, että taksi on kuljettajan työpaikka ja kuljettaja on aivan tavallinen ihminen jolla on jopa ihmisarvo. Kuljettajan tehtäviin kuuluu ajaa autoa asiakkaan haluamalla reitillä ja auttaa mahdollisten matkatavaroiden purkamisessa ja lastaamisessa. Kuljettajan kanssa voi keskustella kuin tavalliset ihmiset, vaikka sitten kysymällä käytettävän ajoneuvon omistussuhteesta tai illan kysyntätilanteesta.

Jotkut harvat taas ovat sitä mieltä, että "koska matka on niin kallis" he saavat tehdä autossa mitä haluavat eikä kuljettajalla ole mitään oikeutta huomauttaa asiasta. Jos kuljettaja avaa suunsa, niin sen saa tehdä vain asiakkaan mukahauskoille kännijutuille nauraakseen. Sattuipa taas pitkästä aikaa tämän sortin edustaja viereen istumaan...

-------------------------------------

Keski-ikäisen seurueen enemmistö käyttäytyy fiksusti, mutta etupenkkiläisellä on jäänyt kapakkatoiminto päälle hänen kerratessaan illan tapahtumia takapenkkiläisille. Hän huutaa korvaani niin että sylki lentää, tönii minua toistuvasti roikkuessaan etuistuinten välissä ja huitoo käsillään häiriten ajamistani. Hetken aikaa mulkoiltuani murhaavia katseita (jotka ainakin takapenkkiläiset varmasti huomasivat) pyydän ystävällisesti tätä viehättävää naishenkilöä olemaan huutamatta minun korvaani.

Asiakas hiiltyy totaalisesti kainosta pyynnöstäni ja kertoo olevansa sitä mieltä, että koska taksikyyti on niin kallista ei kuljettajalla ole oikeutta vaatia asiakkaalta mitään - ei edes normaaleja käytöstapoja. Tai jos vaatii, niin hänkin vaatii komeamman kuskin jolla on lyhyempi nenä! Tarjoudun tietysti mielelläni tilaamaan toisen, komeammalla kuskilla varustetun auton, mutta lopulta hän vaatii tietoonsa nimeäni ja aikoo soittaa poliisin! Ihmettelen kyllä mitä hän olisi virkavallalle sanonut, mutta näin hän minua uhkaili. Annoin tietysti mielelläni hänelle kuitin josta löytyvät valituksessa tarvittavat auton ja kuljettajan tunnistetiedot ja jopa kehotin soittamaan 112 jos siltä tuntuu, minulla kun ei ole mitään pelättävää tämän asian suhteen... Onneksi hän päätti jäädä ystäviensä luokse enkä joutunut nauttimaan hänen seurastaan pidempään. Toivottavasti edes hävetti kun pää selvisi.

----------------------------------------------

Alkuaikoina usko omaan tekemiseen ei vielä ollut kovin luja ja siedin kaikki humalaisten häiriköinnit hammasta purren, ajatellen että asiakas on aina oikeassa. Nyt kun kokemusta on jo vähän kertynyt enkä viitsi enää sietää kaikkea mahdollista huonosti käyttäytyviltä asiakkailta, tulee näitä konfliktitilanteita vähän turhankin useasti. Nuorisoa aina haukutaan, mutta minulla ainakin on ollut vain ja ainoastaan keski-ikäisiä häirikköasiakkaita. Olikohan tällekin rouvalle liian kova pala, että "tuollainen kloppi" vaatii alkeellisimpien käytöstapojen noudattamista?

Pitääpä sanoa seuraavalle tapaukselle, että minä vedän sitten maanantaina räkäkännit ja tulen huutamaan ja häiriköimään sinun työpaikallesi, kerrotko vielä missä olet duunissa?

Tai vaihtaa suosiolla alaa. Lupasin jo itselleni, että ensi kesänä en ota kesälomituksia taksissa, korkeintaan irtovuoroja sieltä täältä jos ei koulutusta vastaavaa työpaikkaa satu löytymään.

lauantaina, kesäkuuta 16

Rattirasisti

Rotuvähemmistöön kuuluva nainen ja samalle suunnalle matkaava valtaväestöä edustava mies ovat päättäneet jakaa taksin aamuyön ruuhkassa. Asiakkaiden sopimuksesta suuntaamme ensin naisen osoitteeseen.

Matkan puolivälissä viereeni istuutunut nainen alkaa ehdottelemaan mittarin pysäyttämistä, mutta en suostu. Ehdotukset voimistuvat kehotuksiksi, jolloin vastaan kysymällä tekisikö hän itse töitä alennuksella jos joku ventovieras pyytäisi? Vastaukseksi saan epämääräistä selittelyä ja korostetun teennäisiä anteeksipyyntöjä. Sama kitinä jatkuu kuitenkin koko matkan ja lopulta en enää jaksa olla ystävällinen vaan sanon, että voin toki pysäyttää mittarin vaikka heti, mutta silloin pysähtyy myös auto. Saan kuulla olevani kusipää ja rasisti.

Mittari käy perille asti ja nainen maksaa kyydin "en enää ikinä aja tällä taksilla" -uhkausten ja perinteisten haistattelujen kera. Vaikka tämä illan suosikkiasiakkaani ei sitä pyydäkään, tulostan hänelle maksukuitin ja kerron, että kuitista löytyvien tietojen avulla hän voi halutessaan valittaa työnantajalleni tai välityskeskukseen rasistisesta ja muutenkin keskimääräistä kusipäisemmästä rattimiehestä. Onhan se kuitenkin melko törkeää syrjintää, etten suostu antamaan kolmanneksen alennusta kyytihinnasta vaikka asiakas sitä vaatii.

--------------------------------------------

Rodulla, syntyperällä tai seksuaalisella suuntautumisella ei kokemukseni mukaan ole selkeää korrelaatiota henkilön maksukyvyn ja käytöstapojen välillä - pahimmat konfliktitilanteet ovat syntyneet aina niiden "tavallisen näköisten" känniääliöiden kanssa, mutta samassa suhteessa rotu- ja seksuaalivähemmistöistäkin löytyy rahattomia, aggressiivisia ja muuten vain hankalia kuten oheinen esimerkkikin paljastaa. Tämänkään asiakkaan ihonväriin en ollut kiinnittänyt mitään huomiota ennen kuin ensimmäinen "rasisti"-kommentti tuli päin näköä...

Loppuhuomautuksena vielä, että vaikka taannoin kirjoitinkin hieman negatiiviseen sävyyn esim. eräästä lähentelevästä homoseksuaalista, niin arkistosta löytyy samansävyisiä mainintoja myös lähentelevistä heteroista - taksiasiakas ostaa käyttöönsä kuljetuspalvelun istuessaan taksiin, ja kuljetuspalvelun hintaan ei sisälly oikeus hipelöidä kuljettajaa oman mielensä mukaan. Isot pojathan kyllä kertovat kopilla rasvaisia juttuja luvallisesta hipelöinnistä ja vähän muustakin, mutta se aihepiiri karkaa vielä kauemmas tämän jutun ydinalueelta.

Tutuille tai muuten mukaville asiakkaille voin pysäyttää mittarin esimerkiksi sopivaan tasasummaan lähellä osoitetta, mutta jos "heitä kympillä" -jauhantaa kuuluu saa mittarikin jauhaa viimeiseen asti.